Eilen aamulla suuntasin yhdeksältä perheeseen, joskin myöhästyin kymmenisen minuuttia vaikka auto oli käytössä, KOSKA en löytänyt avaimiani. Siivoilin tyttöjen huonetta (en ymmärrä miten se on kuin pommin jäljiltä 5 min siivouksen jälkeen) petasin niiden pedit ja sitten kello alkoi olla siinä vaiheessa että otin neljä vuotiaan B:n mukaani, suunnattiin autolla kohti keskustaa ja kirjastoa. Kirjastossa viihdyttiin vain puolisen tuntia, mutta ehdittiin silti lukea monta kirjaa siinä ajassa! Kirjastosta suunnattiin Anttilan leluhyllyille ihailemaan barbeja ja muita leluja, mutta enemmän B kinusi ruokakaupan puolelle. B halusi purkkaa jota se sitten ostikin omilla rahoillaan. Tytölle alkoi tulla vähän nälkä jo siinä vaiheessa, joten vein B:n ensimmäistä kertaa elämässään heseen. B näki pallomeren ensimmäistä kertaa elämässään, oli niin söpöä kun se katteli ensin sitä kauempaa ja kysyi "mitä tuolla voi tehdä" :D B:n syötyä annoin luvan mennä sinne leikkimään, ja voi sitä riemua. Taisi olla mieluinen juttu, pelkäsin jo että lähtemisestä tulee vaikeaa mutta näköjään toimi että antoi tietyn määrän laskuja (samassa siis liukumäki ja kiipeilyteline pallomeren sisällä) jonka jälkeen jatkettaisiin matkaa. Sieltä suunnattiin sitten henkkamaukkaan. Myös liukuportaita B kokeili ensimmäistä kertaa elämässään. Lastenvaatteet on oikeesti ihan älyttömän halpoja ja ihania. Sitäpaitsi B on ihan älyttömän kaunis lapsi (kahdehdin) ja sille sopii mikä vaan. Löydettiinkin sille ihana mekko joka sitten ostettiin. Käytiin vielä GT:n kautta ostamassa mulle musta perustoppi iltaa varten (kerron kohta miksi). Meillä oli mennyt jo 3 tuntia kaupungilla joten lähdettiin sitten autolle kävelemään ja siellähän odottikin ensimmäiset parkkisakkoni!:) Noh, ensikerralla muistan paremmin. B esitteli innoissaan äidilleen näitä sen ostoksia ja sitten syötii. Sen jälkeen mun pitikii lähteä kotiin itse (2 aikaan) koska eilen oli KooKoon pronssiottelu Jukureita vastaan Mikkelissä!!!!!! (sinne siis oli se musta toppi, koska piti olla musta kokonaisuus ja halusin pitsitopin alle sen!) JA VOITETTIIIIIIN !!!!!!!!!!!!! <3 oli ihan mahtavaa:) jatkot oli huikeet!Tänään yllättäen en selvinnyt zumbaan, jonne oli tarkoitukseni mennä...
Mun aupair application on muuten lähteny alkuviikosta toimistolle ja nyt sitä tarkistellaan ja voi olla että jo tässä kuussa saan perheen!
Sitten, Marzu pyysi tälläistä:
"Olisi kiva lukea siitä kuinka paljon oikeasti käytännön järjestelyjä tuo matkaan lähteminen teettää tai että mitkä asiat jännittää eniten :)"
Käytännön järjestelyistä en osaa sanoa niinkään vielä, sillä oon aika vaiheessa vasta. Itsehän lähdin ihan tyhjästä, ilman lastenhoitokokemusta ollenkaan ja vuosi oli aikaa sitä hommata. Nyt mulla on kaikki tarvittavat tunnit oma-aloitteisuudestani ja hakemus lähetetty. Se on ollut omalla tavallaan todella rankkaa, mutta varmasti sen arvoista. Kun perhe löytyy, täytyy alkaa hoitamaan loput jutut. Viisumit sun muut pitäisi hoitaa, rikosrekisteri tilata sun muuta tälläistä. Sekin vie sitten taas aikansa. Onhan tässä hommaa omalla tavallaan, mutta mulla on just nyt niin paljon muutakin että ei tää oo kun sivuseikka muun ohella. Jännitystä mulla ei ole vielä ollenkaan, oon vaan ihan kamalan innoissani! Lähden 13 päivän päästä sinne Maltalle, se jännittää tälllä hetkellä paljon enemmän. Uskon että se jännitys tulee sitten, kun perhe löytyy ja niin pois päin.
Nyt en valitettavasti ehdi kirjoittaa enempää joten pus,
M
lauantai 10. maaliskuuta 2012
lauantai 3. maaliskuuta 2012
21 days
Tulin tiistai iltana niin kipeäksi että sain loppuviikoksi sitä saikkua. Tuli kyllä ihan tarpeeseen, joskin mielessä on koko ajan tunne "mun pitäisi olla nyt töissä. töissä. miksi makaan kotona sängyssä tekemättömänä". Menin silti eilen peliin tanssimaan, mikä ei ollut ehkä fiksua, mutta kuka sanoi että aina tarvitsee tehdä fiksusti? Nyt ei voi tietää mikä peli jää viimeiseksi, joten en halua missata näistä yhtäkään! SITÄPAITSI, eilen meni tanssit ihan nappiin enkä mokaillut :) Tuntuu ihan luksus elämältä kun oon saanu viettää nyt vaan lomaa tekemättä mitään, mutta samalla se ärsyttää mua aivan suunnattomasti. 5 päivää ja mitään ei saa aikaan. (Paitsi vihdoin aloitin sitä terveystiedon portfoliotani, joka piti palauttaa silloin marraskuussa!) Tällä hetkellä suurimmaksi osaksi paniikkia aiheuttaa koulu. Wilmasta tarkaessani aamulla huomasin että 79 kurssia muka suoritettuna ja 120 pitäisi olla kesäkuun alkuun mennessä. Hysteria iski ja aloin panikoimaan, mutta onneksi muistin mihin olin näitä papereita tunkenut siivotessani ja kaivoin ne esiin. Katsoin mitä en ole suorittanut vielä ja valmistunko edes tänä keväänä. Helpotus oli suuri kun laskin että valmistun mikäli saan kaikki suoritettua. En siis ole jäänyt jälkeen onneksi :) Tää vaikuttaa nimittäin aivan kaikkeen. Yhteishaku alkaa ylihuomenna, en oo ehtiny edes ajattelemaan minne haen. Millä välillä luen mihinkään pääsykokeisiin kun lähden 21 päivän päästä kuukaudeksi pois? Jos se perheenäiti ei laita niitä suosituksia maanantaiksi, revin pelihousut jo siitä syystä että CC toimisto höyryilee mun applicationin perään. Ei oo mun vika jos toiset ei vaivaudu käyttämään 10 minuuttia elämästään ja hidastavat toisten elämää. Ja se fakta että en kyllä kesäkuussa pääse millään lähtemään, sillä pääsykokeet sun muut ovat vasta kesäkuun puolessa välissä. Opinnäytetyö painostaa mua koko ajan tässä ohella ja ruotsin yo uusinta. Mulla on siis 21 päivää aikaa tehdä yhteishaku, (päättää mitä opiskelen aupair vuoden jälkeen siis) opinnäytetyö, lukea ja päntätä ja tehdä se ruotsin yo, hoitaa kaikki valmiiksi maltaa varten, tehdä se terveystiedon portfolio........no, kai tuostakin selviää mutta Maltalla aion kyllä ottaa kaiken ilon irti siitä että olen kaukana täältä pohjolasta ja koulusta. Ja mikä parasta, siellä kevät on jo ties kuinka pitkällä ja voin vain tervehtiä aurinkoa sinne saapuessa! (Tai tuurilla sadepilviä)
Päätin myös luopua mun vaatteistani joita sainkin ihan kivasti karsittua pois ja sisko lupas laittaa ne huutonettiin myyntiin. Vaatteita tosiaan on niin paljon että vaikka laitoin hinnoiksi 1-8 e väliltä (yksi 8 e maksava, loput suurinpiirtein 3 e) niin jos kaikki menee niin oon taas 200 e rikkaampi!
Mutta koska en oo saanut vielä itseäni sängystä ylös, alan tässä laittautumaan kun lähden kahville kaverin kanssa.
M
Päätin myös luopua mun vaatteistani joita sainkin ihan kivasti karsittua pois ja sisko lupas laittaa ne huutonettiin myyntiin. Vaatteita tosiaan on niin paljon että vaikka laitoin hinnoiksi 1-8 e väliltä (yksi 8 e maksava, loput suurinpiirtein 3 e) niin jos kaikki menee niin oon taas 200 e rikkaampi!
Mutta koska en oo saanut vielä itseäni sängystä ylös, alan tässä laittautumaan kun lähden kahville kaverin kanssa.
M
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
Application almost done done done
Huoh. Olen taas kipeä. Vastahan minä vietin sängyn pohjalla pariviikkoa joulukuussa. Oon ollut taas viikon verran kipeä ja tänään sain raahattua itseni sitten lääkäriin. Saikkua sain viikon, ja yllättäen taas reseptejä. No, se on nyt ainut huonopuoli mun elämässä tällä hetkellä.
Vihdoinkin mun aupair hakemus on melkein finaalissa (kauanpa sain sitäkin tehdä...vuoden ööh...) ja saan sen eteenpäin. :) Oon kyllä itsestäni niin ylpeä nyt! Oon nyt päivittäin hoitanu niitä kuutta lasta, ja on ollut tosi kivaa. Aamulla puoli yhdeksältä oon alottanu ja ollut sinne kolmeen asti iltapäivällä. Vaihdoin viimeviikolla jopa elämäni ensimmäiset vaipat :D Lapset on ollu hirmu hyvin käyttäytyviä jne. mutta eilen niillä oli kyllä joku ihme kiukuttelupäivä. Mikään ei mennyt millään hyvin, ja kun pistin ne pihalle leikkimään ja aloin itse siivota lastenhuoneita niin jaahas, ei mennyt kauaa kun kaksi niistä päätti jo sitten haluta sisälle. Oli työ pitää siivotut huoneet siivotun näkösenä edes hetken ajan. Mutta siis, hirmu kivaa on ollut ja vielä 3 viikkoa jälellä:)
Ai miksi kolme? KOSKA 3 viikon päästä lähden Maltallee ;)) kuukaudeksi <3 voi että riemua:) Tuskin maltan odottaa. Isovanhempani kyselevät multa joka viikonloppu "maltatsä lähteä maltalle?" no hehheh. En vissii sit. Nyt mun olis syytä myös skannata ajokorttikopio toimistolle ja ja ja....etsiä verokorttini. Kahdesta viimesestä palkasta menny veroa 60 % koska en oo muistanu ettii sitä. Eli adios, palaillaan sitte kun saan verokorttini ilmestymään!
M
Vihdoinkin mun aupair hakemus on melkein finaalissa (kauanpa sain sitäkin tehdä...vuoden ööh...) ja saan sen eteenpäin. :) Oon kyllä itsestäni niin ylpeä nyt! Oon nyt päivittäin hoitanu niitä kuutta lasta, ja on ollut tosi kivaa. Aamulla puoli yhdeksältä oon alottanu ja ollut sinne kolmeen asti iltapäivällä. Vaihdoin viimeviikolla jopa elämäni ensimmäiset vaipat :D Lapset on ollu hirmu hyvin käyttäytyviä jne. mutta eilen niillä oli kyllä joku ihme kiukuttelupäivä. Mikään ei mennyt millään hyvin, ja kun pistin ne pihalle leikkimään ja aloin itse siivota lastenhuoneita niin jaahas, ei mennyt kauaa kun kaksi niistä päätti jo sitten haluta sisälle. Oli työ pitää siivotut huoneet siivotun näkösenä edes hetken ajan. Mutta siis, hirmu kivaa on ollut ja vielä 3 viikkoa jälellä:)
Ai miksi kolme? KOSKA 3 viikon päästä lähden Maltallee ;)) kuukaudeksi <3 voi että riemua:) Tuskin maltan odottaa. Isovanhempani kyselevät multa joka viikonloppu "maltatsä lähteä maltalle?" no hehheh. En vissii sit. Nyt mun olis syytä myös skannata ajokorttikopio toimistolle ja ja ja....etsiä verokorttini. Kahdesta viimesestä palkasta menny veroa 60 % koska en oo muistanu ettii sitä. Eli adios, palaillaan sitte kun saan verokorttini ilmestymään!
M
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
What doesnt kill you makes you stronger
Mitä, nyt mennään jo Helmikuun puolessa välissä?
Nyt olisi ehkä aika ruveta aktiivisemmaksi blogin puolesta. Aupair hakemukseni on lähestulkoon valmis (95%) mutta koska suosittelijat eivät ole jaksaneet tehdä työtään (mikä veisi sen 10 minuuttia elämästä) en saa sitä eteenpäin!!!!!!!!!! No, pitää kai sitten huomenna laittaa muistutusta eteenpäin että täyttäisivät...
Seuraavan kerran meen koulunpenkille vasta huhtikuun viimesellä viikolla. Huomisesta lähtien oon aamupäivät esikoulussa ja siitä sitten jatkan lastenhoitajaksi perheeseen, missä on 1,2,4 ja 6 vuotiaat lapset sekä niiden 1 ja 2 vuotiaat serkut. Näistä nää kaks 2 vuotiasta ja nelivuotias on tyttöjä ja noi 1 vuotiaat plus 6 v on sitten poikia. Tää 6 vuotias on tossa mun esikouluryhmässä myöskin :) Ootan ihan hirveesti tätä, koska tossa on niin kaikenikäisiä (ja paljon) lapsia että oon vaan tyytyväinen! Uskon että päivät etenkin tulee olemaan tosi rentoja, vaikka työtä riittääkin. Itseasiassa sain tän lastenhoitaja paikan ton päiväkodin kautta. (Kyseessä sama päiväkoti missä olin syksylläkin) Tän päiväkodin johtaja oli kuulemma kehunut mua tosihyväksi jne ja sitte tän perheen äiti oli ollut ihan innoissaan. Soitin tälle äidille ite toissapäivänä ja se vaikutti ihan hirmu kivalta ja puheliaalta ihmiseltä. Sit kerroin sille itestäni ja lastenhoitokokemuksestani ja silleen, ja kertoi sekin olevansa innoissaan. :> Tästä siis alkaa jo mun "suomi-aupair-elämä" koska teen tätä täyspäiväsesti. (JA VAPAAEHTOISESTI!!!) Tän lisäksi käyn ihan töissä jne.
Ja sellainen surullinen asia, en pääse lähtemään Englantiin työssäoppimaan. Sen sijaan lähdenkin Maltalle!!! Kuukaudeksi. Hähähä. Ensikuussa sinne siis lähtö, tosin vasta loppukuusta, ja Maltalla vietetäänkin sitten huhtikuu lähes kokonaan. :)
Eilen oli runkosarjan viimeinen ottelu ja huomenna alkaa playoffit.
Nyt olisi ehkä aika ruveta aktiivisemmaksi blogin puolesta. Aupair hakemukseni on lähestulkoon valmis (95%) mutta koska suosittelijat eivät ole jaksaneet tehdä työtään (mikä veisi sen 10 minuuttia elämästä) en saa sitä eteenpäin!!!!!!!!!! No, pitää kai sitten huomenna laittaa muistutusta eteenpäin että täyttäisivät...
Seuraavan kerran meen koulunpenkille vasta huhtikuun viimesellä viikolla. Huomisesta lähtien oon aamupäivät esikoulussa ja siitä sitten jatkan lastenhoitajaksi perheeseen, missä on 1,2,4 ja 6 vuotiaat lapset sekä niiden 1 ja 2 vuotiaat serkut. Näistä nää kaks 2 vuotiasta ja nelivuotias on tyttöjä ja noi 1 vuotiaat plus 6 v on sitten poikia. Tää 6 vuotias on tossa mun esikouluryhmässä myöskin :) Ootan ihan hirveesti tätä, koska tossa on niin kaikenikäisiä (ja paljon) lapsia että oon vaan tyytyväinen! Uskon että päivät etenkin tulee olemaan tosi rentoja, vaikka työtä riittääkin. Itseasiassa sain tän lastenhoitaja paikan ton päiväkodin kautta. (Kyseessä sama päiväkoti missä olin syksylläkin) Tän päiväkodin johtaja oli kuulemma kehunut mua tosihyväksi jne ja sitte tän perheen äiti oli ollut ihan innoissaan. Soitin tälle äidille ite toissapäivänä ja se vaikutti ihan hirmu kivalta ja puheliaalta ihmiseltä. Sit kerroin sille itestäni ja lastenhoitokokemuksestani ja silleen, ja kertoi sekin olevansa innoissaan. :> Tästä siis alkaa jo mun "suomi-aupair-elämä" koska teen tätä täyspäiväsesti. (JA VAPAAEHTOISESTI!!!) Tän lisäksi käyn ihan töissä jne.
Ja sellainen surullinen asia, en pääse lähtemään Englantiin työssäoppimaan. Sen sijaan lähdenkin Maltalle!!! Kuukaudeksi. Hähähä. Ensikuussa sinne siis lähtö, tosin vasta loppukuusta, ja Maltalla vietetäänkin sitten huhtikuu lähes kokonaan. :)
Eilen oli runkosarjan viimeinen ottelu ja huomenna alkaa playoffit.
Ihania tyttöjä!
Mm siinä muutama kuva tännekkin taas meistä :)
JAJAJAA ARVATKAAS MITÄ! Minä olin Tammikuussa New York Cityssä! En voinut sitä viime postauksessa kertoa, koska se oli yllätys mun parhaalle kaverille. Järjestin meille siis matkan NYC:iin. Majoituttiin Hotel Pennsylvaniassa, vastapäätä Madison Squarea. Tykkäsin kovasti ja ihastuin kaupunkiin paljon enemmän kuin San Franciscoon!!
Minä (takana) ja Emma @Hotel
South Manhattan
Central Park
NHL New York Rangers vs. Pittsburgh Penguins
Ehkä maailman paras reissu! Omistan oman Rangers jerseynkii (pelipaita) :) Tossa nyt vaan muutama kuva niistä sadoista joita mä reissun aikana ehdin ottaa! Tuskin maltan odottaa että pääsen asumaan sinne maailman toiselle puolen :-D Totuin puhumaan englantia parissa päivässä mutta Suomeen palatessa oli vaikee puhua Suomea. Meen vieläki sanoissa sekasin. Not good.
Ps. Oli kiva kirjautua kuvake.net sivustolle tänään herätessäni ja huomata kuinka randomit käyttäjät tuli kertomaan että olivat eilisessä pelissä kattomassa :D
Nyt rupeen ryhdistäytyy ja alan postaileen useemmin.
Nähdään,
M
tiistai 10. tammikuuta 2012
Happy New Year
Hello my dears,
Mitä mä viiime postauksessa sanoinkaan? Niin, nyt tosiaan on tammikuu ennekuin tänne taas ehdin. Mutta, onpahan taas jotain kerrottavaakin!
Tähän väliin nyt hirmu kivat ja myöhäiset uudenvuoden toivotukset :)
Haastattelu part. 2 meni loistavasti ja mukana ollaan edelleen! Sain ennen vuoden vaihtumista ajokortinkin, sillä pienellä erolla että en oo kovin hyvä kuski. Onhan mulla kumminkin aikaa tässä vielä ajella...Toimistolle soitin kysyäkseni muutamista jutuista jokin aika sitten, ei pahalla toimistolle, ootte ollut ihan mahtavia tän viimisen 5 vuoden ajan jonka aikana ollaan oltu yhteyksissä hurjasti, MUTTA, kun puhelimeen vastaakin ynseän kuuloinen neiti joka esittää asiat hieman asiakasta loukkaavaan sävyyn, ei jää kovin hyvä mieli. Vaikkei olisi suoranaisessa asiakaspalvelu ammattissa, mutta työskentelee silti muiden kanssa, olisi syytä opetella ne taidot. Myönnän, että näin vaatekaupan myyjänä en itsekkään ole ehkä maailman mahtavin joka päivä, mutta en koskaan sano asiakkaalle mitään törkeää. Enkä edes saanut kunnon vastauksia kysymyksiini. Pyh. Muttamutta! Tällä viikolla tapahtuuu vielä kaikkea hurrjan mukavaa, niistä kerron myöhemmin! Helmikuu, penkkarit ja abiristeily lähestyy uhkaavasti, samoin maaliskuu ja kuukausi englannissa ;) Sitten lähestyy valmistuminen JAAAAA lähtö! Musta tuntuu että poljen kylläkin vähän paikoillani tän asian kanssa tällä hetkellä. Mun pitäis nyt alkaa etenemään hieman vauhdilla tässä....
Löysin muuten kivan perheen johon pääsen luultavasti lastenhoitajaksi. :) siis ihan täällä Suomessa. Se pätkä olis just sopivasti kesän alkuun asti ja siinä on 2,4 ja 6 vuotiaat lapset sekä vauva syntymässä vielä nyt muutaman kuukauden sisään. Ainakin tulisi paaljon kokemusta eri ikäisistä!! Mä en malta odottaa että pääsisin jo lähtemään, The Hilssiä ja Gossip Girliä seuratessa ne USA:n maisemat on jotain niin aaaa ihan kun kattelisin kotiseutuani. Friscoon en kaipaa juurikaan, kaipaan vaan niitä ihmisiä niin valtavasti :-( Ja nyt on koirankin osalta homma hoidettu että pääsen lähtemään. Se muuttaa siskolle sitten. Mutta nyt mun suurin murheeni on se, että juurikun pääsin miesongelmista eroon (eikä kukaan mies pidättele mua täällä hähä) niin rupesin miettimään mun harrastusta ja työtä. Okei, töitä on aina, mutta kun kiinnyn johonkin mun on hirveän vaikea päästää irti. Tiedättekö, kun tottuu johonkin tuttuun ja turvalliseen. :) Mutta toinen on rakas harrastukseni, rakastan cheerleadingia ihan älyttömästi ja tytöt on niin ihania. Tuntuu että jään paljosta paitsi jos lähden. Mutta luultavasti jään vielä enemmän paljosta paitsi, jos en lähde. Mutta koska en tiedä mikä siellä odottaisi, niin en tunne harmistusta asiaa kohtaan. Miten voikaan olla vaikeaa tapella mielessään tästä asiasta...
No, eipä minulla nyt muuta. Jään pohtimaan tänne kirjanpidon seuraksi näitä asioita ja päivittelen kun jotain hullunhauskaa tapahtuu!
M
Mitä mä viiime postauksessa sanoinkaan? Niin, nyt tosiaan on tammikuu ennekuin tänne taas ehdin. Mutta, onpahan taas jotain kerrottavaakin!
Tähän väliin nyt hirmu kivat ja myöhäiset uudenvuoden toivotukset :)
Haastattelu part. 2 meni loistavasti ja mukana ollaan edelleen! Sain ennen vuoden vaihtumista ajokortinkin, sillä pienellä erolla että en oo kovin hyvä kuski. Onhan mulla kumminkin aikaa tässä vielä ajella...Toimistolle soitin kysyäkseni muutamista jutuista jokin aika sitten, ei pahalla toimistolle, ootte ollut ihan mahtavia tän viimisen 5 vuoden ajan jonka aikana ollaan oltu yhteyksissä hurjasti, MUTTA, kun puhelimeen vastaakin ynseän kuuloinen neiti joka esittää asiat hieman asiakasta loukkaavaan sävyyn, ei jää kovin hyvä mieli. Vaikkei olisi suoranaisessa asiakaspalvelu ammattissa, mutta työskentelee silti muiden kanssa, olisi syytä opetella ne taidot. Myönnän, että näin vaatekaupan myyjänä en itsekkään ole ehkä maailman mahtavin joka päivä, mutta en koskaan sano asiakkaalle mitään törkeää. Enkä edes saanut kunnon vastauksia kysymyksiini. Pyh. Muttamutta! Tällä viikolla tapahtuuu vielä kaikkea hurrjan mukavaa, niistä kerron myöhemmin! Helmikuu, penkkarit ja abiristeily lähestyy uhkaavasti, samoin maaliskuu ja kuukausi englannissa ;) Sitten lähestyy valmistuminen JAAAAA lähtö! Musta tuntuu että poljen kylläkin vähän paikoillani tän asian kanssa tällä hetkellä. Mun pitäis nyt alkaa etenemään hieman vauhdilla tässä....
Löysin muuten kivan perheen johon pääsen luultavasti lastenhoitajaksi. :) siis ihan täällä Suomessa. Se pätkä olis just sopivasti kesän alkuun asti ja siinä on 2,4 ja 6 vuotiaat lapset sekä vauva syntymässä vielä nyt muutaman kuukauden sisään. Ainakin tulisi paaljon kokemusta eri ikäisistä!! Mä en malta odottaa että pääsisin jo lähtemään, The Hilssiä ja Gossip Girliä seuratessa ne USA:n maisemat on jotain niin aaaa ihan kun kattelisin kotiseutuani. Friscoon en kaipaa juurikaan, kaipaan vaan niitä ihmisiä niin valtavasti :-( Ja nyt on koirankin osalta homma hoidettu että pääsen lähtemään. Se muuttaa siskolle sitten. Mutta nyt mun suurin murheeni on se, että juurikun pääsin miesongelmista eroon (eikä kukaan mies pidättele mua täällä hähä) niin rupesin miettimään mun harrastusta ja työtä. Okei, töitä on aina, mutta kun kiinnyn johonkin mun on hirveän vaikea päästää irti. Tiedättekö, kun tottuu johonkin tuttuun ja turvalliseen. :) Mutta toinen on rakas harrastukseni, rakastan cheerleadingia ihan älyttömästi ja tytöt on niin ihania. Tuntuu että jään paljosta paitsi jos lähden. Mutta luultavasti jään vielä enemmän paljosta paitsi, jos en lähde. Mutta koska en tiedä mikä siellä odottaisi, niin en tunne harmistusta asiaa kohtaan. Miten voikaan olla vaikeaa tapella mielessään tästä asiasta...
No, eipä minulla nyt muuta. Jään pohtimaan tänne kirjanpidon seuraksi näitä asioita ja päivittelen kun jotain hullunhauskaa tapahtuu!
M
maanantai 14. marraskuuta 2011
Eh, eh, its all that I can say
Heipsun,
Tiedättekö mitä? Enää n. 6 kk jäljellä!!!!!
Päätin tulla tekemään nyt aamupostauksen, sillä tilinpäätös kurssi ei jaksa nyt kiinnostaa. Katsoin että syyskuussa viimeksi taas kirjoiteltu, jos aika menee näin hurjaa vauhtia niin seuraavaksi mennään tammikuussa ennen kuin tänne ehdin! :O
Missäs vaiheessa se mun prosessi onkaan nyt meneillään...ylihuomenna on nyt vihdoin se 2 osa haastattelusta :) Hakemukset olisi syytä laittaa pikapikaa jo menemään (91 % valmis). Nyt kun jaksaisin varata lääkärin terveystarkastusta varten ajan niin olisi hyvä, että saisin finally sen ajokortin! Ajotunteja on vielä pari jäljellä plus liukkaanajo. Pimeän simulaattori koe on ylihuomenna kanssa. Tätä pelkäsinkin, saan nää hommat valmiiksi just joulun alla, jolloin CC toimisto hiljenee muutamiksi viikoiksi joulun viettoon. No, loma menee kyllä pikaisesti ei siinä mitään. Tammikuussa voin iloita että heeeeei kohta mä lähden!!!!
Tässä on vaan yks pieni mutka matkassa. En tiedä, oonko edes lähdössä. Mielessäni oon valmistautunu tähän jo viime maaliskuusta asti joten oon henkisesti valmis lähtemään. Ongelma tässä on se, että en voi lähteä jos tiedän että palatessani mulle rakkain asia on poissa. (Vaikka kuinka huutaisin raivoaisin ja haukkuisin mun pikkusta koiraa (joka ei ole niin pieni) niin en mä sitä mihinkään vaihtaisi!!) Saakohan koiraa ottaa mukaan? Ristiriitaista vain sen puoleen, että kyseessä ei ole lapsirakas koira. En halua kumminkaan olla sidottuna siihen vuorokauden ympäri (En voisi mennä edes kauppaan jättäen sitä hostien kanssa siis...). Ehkä mä palkkaan itselleni jonkun hoitamaan sitä :D Oon lueskellut noita uusia auppariblogeja, jotka on lähteny tässä parin kuukauden sisään matkaan. Silti mulla on hirvee ikävä muutamaa vanhaa blogia jotka saapu jo suomeen. En tiedä miten jaksan olla edelleen hirmuisen innoissani tästä. Maaliskuussahan lähden sinne Englantiinkin kuukaudeksi! Ties mones kerta kun kerron sen mutta......ois siistii jos saisin sieltä oman kämpän siks ajaks:) Toisaalta hostit ois hirmukiva kans mutta kaipaan joskus omaa rauhaakin.
En tiedä onko siunaus vai kirous olla vaaka horroskoopiltaan, mutta en ymmärrä mikä pointti tässä on että ollaan kykenettömiä nopeisiin päätöksiin!! Oli se kyse hiusvärin ostamisesta (saatan valita väriä hyllyn edessä 2 tuntia) tai siitä mitä tilaa ruokapaikassa (ja lopulta tyydyn aina samaan) niiin oon kyllä sitä mieltä että hyvä että alotin tän prosessin näin ajoissa. Miksikö? Odottaminen on kurjaa, mutta osa ehkä muistaa sen postauksen osavaltioista, joihin musta ois kiva mennä. En haluaisi ainakaan viettää vuottani San Franciscossa, vaikka hirmu ihana paikka olikin. Mä haluan jotain hirmu perinteistä amerikkalaista!!!! Muistatteko esim. Saksikäsi Edwardista sen tien millä ne asu? Ne pihatiet, isot ruokakaupat, mukavat naapurit...HALLOWEEN, Joulu, Thanksgiving......vooi en kestä kauaa, mä haluun kokea noi kaikki! Oli se sitten Kalifornian auringonalla tai Alaskan pohjoisimmassa nurkassa mutta kunhan on perinteinen amerikkalainen paikka. Voin siis suosiolla unohtaa kaikki suurkaupungit ellei sieltä löydy joku ihanteellinen perhe. En tajua mistä mun amerikan hinku johtuu, aivan kun siellä olis magneetti joka vetää mua puoleensa niin pahasti että repii mut melkeen mukaansa.
Äsken Cultural Caren sivuilta löysin myös tän AuPair Training schoolin omat sivut ja sieltä malli schedulen:) http://www.aupairtrainingschool.com/schedule.html siinä linkki siihen, kamalaa kun pitää odottaa vielä niin kauan. Mut edessähän on kaikki viisuminhakemisetkin sun muut:) Voisin melkeen veikata että mulle tulee tuotapikaa vielä hirvee kiire!:D Ainiin ja mietin mä kyllä töidenkin puolesta lähtiskö. Jos lähden, en välttämättä saa enää työtäni takasin. Toisaalta, tätä kokemusta tuskin tulisin katumaan TAI vaihtamaan mihinkään toiseen!
Nähdään ehkäpä sitten tammikuussa, tai jopa jo joulukuussa (haha kumminkin heti huomenna postaamassa jo jotain..........) :::)
M
Tiedättekö mitä? Enää n. 6 kk jäljellä!!!!!
Päätin tulla tekemään nyt aamupostauksen, sillä tilinpäätös kurssi ei jaksa nyt kiinnostaa. Katsoin että syyskuussa viimeksi taas kirjoiteltu, jos aika menee näin hurjaa vauhtia niin seuraavaksi mennään tammikuussa ennen kuin tänne ehdin! :O
Missäs vaiheessa se mun prosessi onkaan nyt meneillään...ylihuomenna on nyt vihdoin se 2 osa haastattelusta :) Hakemukset olisi syytä laittaa pikapikaa jo menemään (91 % valmis). Nyt kun jaksaisin varata lääkärin terveystarkastusta varten ajan niin olisi hyvä, että saisin finally sen ajokortin! Ajotunteja on vielä pari jäljellä plus liukkaanajo. Pimeän simulaattori koe on ylihuomenna kanssa. Tätä pelkäsinkin, saan nää hommat valmiiksi just joulun alla, jolloin CC toimisto hiljenee muutamiksi viikoiksi joulun viettoon. No, loma menee kyllä pikaisesti ei siinä mitään. Tammikuussa voin iloita että heeeeei kohta mä lähden!!!!
Tässä on vaan yks pieni mutka matkassa. En tiedä, oonko edes lähdössä. Mielessäni oon valmistautunu tähän jo viime maaliskuusta asti joten oon henkisesti valmis lähtemään. Ongelma tässä on se, että en voi lähteä jos tiedän että palatessani mulle rakkain asia on poissa. (Vaikka kuinka huutaisin raivoaisin ja haukkuisin mun pikkusta koiraa (joka ei ole niin pieni) niin en mä sitä mihinkään vaihtaisi!!) Saakohan koiraa ottaa mukaan? Ristiriitaista vain sen puoleen, että kyseessä ei ole lapsirakas koira. En halua kumminkaan olla sidottuna siihen vuorokauden ympäri (En voisi mennä edes kauppaan jättäen sitä hostien kanssa siis...). Ehkä mä palkkaan itselleni jonkun hoitamaan sitä :D Oon lueskellut noita uusia auppariblogeja, jotka on lähteny tässä parin kuukauden sisään matkaan. Silti mulla on hirvee ikävä muutamaa vanhaa blogia jotka saapu jo suomeen. En tiedä miten jaksan olla edelleen hirmuisen innoissani tästä. Maaliskuussahan lähden sinne Englantiinkin kuukaudeksi! Ties mones kerta kun kerron sen mutta......ois siistii jos saisin sieltä oman kämpän siks ajaks:) Toisaalta hostit ois hirmukiva kans mutta kaipaan joskus omaa rauhaakin.
En tiedä onko siunaus vai kirous olla vaaka horroskoopiltaan, mutta en ymmärrä mikä pointti tässä on että ollaan kykenettömiä nopeisiin päätöksiin!! Oli se kyse hiusvärin ostamisesta (saatan valita väriä hyllyn edessä 2 tuntia) tai siitä mitä tilaa ruokapaikassa (ja lopulta tyydyn aina samaan) niiin oon kyllä sitä mieltä että hyvä että alotin tän prosessin näin ajoissa. Miksikö? Odottaminen on kurjaa, mutta osa ehkä muistaa sen postauksen osavaltioista, joihin musta ois kiva mennä. En haluaisi ainakaan viettää vuottani San Franciscossa, vaikka hirmu ihana paikka olikin. Mä haluan jotain hirmu perinteistä amerikkalaista!!!! Muistatteko esim. Saksikäsi Edwardista sen tien millä ne asu? Ne pihatiet, isot ruokakaupat, mukavat naapurit...HALLOWEEN, Joulu, Thanksgiving......vooi en kestä kauaa, mä haluun kokea noi kaikki! Oli se sitten Kalifornian auringonalla tai Alaskan pohjoisimmassa nurkassa mutta kunhan on perinteinen amerikkalainen paikka. Voin siis suosiolla unohtaa kaikki suurkaupungit ellei sieltä löydy joku ihanteellinen perhe. En tajua mistä mun amerikan hinku johtuu, aivan kun siellä olis magneetti joka vetää mua puoleensa niin pahasti että repii mut melkeen mukaansa.
Äsken Cultural Caren sivuilta löysin myös tän AuPair Training schoolin omat sivut ja sieltä malli schedulen:) http://www.aupairtrainingschool.com/schedule.html siinä linkki siihen, kamalaa kun pitää odottaa vielä niin kauan. Mut edessähän on kaikki viisuminhakemisetkin sun muut:) Voisin melkeen veikata että mulle tulee tuotapikaa vielä hirvee kiire!:D Ainiin ja mietin mä kyllä töidenkin puolesta lähtiskö. Jos lähden, en välttämättä saa enää työtäni takasin. Toisaalta, tätä kokemusta tuskin tulisin katumaan TAI vaihtamaan mihinkään toiseen!
Nähdään ehkäpä sitten tammikuussa, tai jopa jo joulukuussa (haha kumminkin heti huomenna postaamassa jo jotain..........) :::)
M
maanantai 26. syyskuuta 2011
Hard decision
Blogin aloittaessa oli maaliskuu, olin samana päivänä käynyt aupair haastattelussa ja kirjoitin suunnitelman mitä kaikkea mun pitää saada aikaan syksyyn mennessä. Nyt on lähes tulkoon lokakuu, viimeiset 7 kk on mennyt ehkä nopeammin kuin mikään. Ensiviikolla vuosia tulee tälle neidille täyteen täydet 18 !! ;) Tätä on ootettu niin kauan että iiiiik en malta paikoillani pysyä. Harjoittelu päiväkodissakin on ohi, kuten viime postauksessa kerroin. Kävin yksipäivä vierailulla ja tekee kamalaa kun lemppari tyttöni (okei myönnän, yks niist lapsista muodostu mun henk. kohtaseks lempilapseks) sano että jatketaan satua huomenna. Tuntu kamalalle sanoa että en tuu huomenna :--( Ensimaanantaina aloitan myös autokoulun! Sitte pian kun saan ajokortin niin saan paperinikii eteenpäin :)
Seattlen Tiian uuteen BLOGIIN eksyessäni mietin että miltä elämä tuntuu sen vuoden jälkeen. En ollut kumminkaan niin kauan itse nyt USA:ssa, että olisin ehtinyt sinänsä OKEI en saa suomenkielistä sanaa päähäni nyt millään. Mutta tiedättekö eiku nii, ASETTUA ALOILLEEN. vaikka periaatteessa ehdin, mut vuodessa ehtii toisella tapaa. Niin, pointti oli siis se, että en ehtinyt samalla tapaa asettua aloilleni kun joku joka on oikeesti tosi pitkään poissa, niin silti pois lähtiessä tuntu samalta ku ois menettäny läheisensä. Miltä se vuoden jälkeen mahtaa tuntua. Hyvä etten itkeny päiväkodista pois lähtiessäkin, vaikka tiesin että saan palata sinne milloin tahansa. Mulle on kumminkin kehittyny ongelmia tässä näiden kuukausien edetessä. En oo vieläkään keksinyt ratkaisua mitä teen koiran kanssa ja toisekseen, mun harrastus. En haluisi jättää kumpaakaan, luonnollisesti. Toinen hurja juttu on se, että jos lähden sinne Englantiin maaliskuussa. Apuaaaaa. Rakastan matkustelua mutta tuntuu että elämä ois helpompaa jos ois vaan yksinäinen eräretkeilijä. Luopuminen on asia joka mun tulis opetella. Toisaalta oon harkinnu vielä vuodella siirtämistä sitä vuotta, mut en ehkä jaksa odottaa niin kauaa. Nyt siihen kun olisi enää 8 kk jälellä....Mitä ihmettä minä teen.......toisaalta tiedän että mun pitää lähteä, mutta niin. Taidan käydä nukkumaan, aamulla labraan ja päivällä tiputukseen joten kerään tässä voimia huomiseen !
M
Seattlen Tiian uuteen BLOGIIN eksyessäni mietin että miltä elämä tuntuu sen vuoden jälkeen. En ollut kumminkaan niin kauan itse nyt USA:ssa, että olisin ehtinyt sinänsä OKEI en saa suomenkielistä sanaa päähäni nyt millään. Mutta tiedättekö eiku nii, ASETTUA ALOILLEEN. vaikka periaatteessa ehdin, mut vuodessa ehtii toisella tapaa. Niin, pointti oli siis se, että en ehtinyt samalla tapaa asettua aloilleni kun joku joka on oikeesti tosi pitkään poissa, niin silti pois lähtiessä tuntu samalta ku ois menettäny läheisensä. Miltä se vuoden jälkeen mahtaa tuntua. Hyvä etten itkeny päiväkodista pois lähtiessäkin, vaikka tiesin että saan palata sinne milloin tahansa. Mulle on kumminkin kehittyny ongelmia tässä näiden kuukausien edetessä. En oo vieläkään keksinyt ratkaisua mitä teen koiran kanssa ja toisekseen, mun harrastus. En haluisi jättää kumpaakaan, luonnollisesti. Toinen hurja juttu on se, että jos lähden sinne Englantiin maaliskuussa. Apuaaaaa. Rakastan matkustelua mutta tuntuu että elämä ois helpompaa jos ois vaan yksinäinen eräretkeilijä. Luopuminen on asia joka mun tulis opetella. Toisaalta oon harkinnu vielä vuodella siirtämistä sitä vuotta, mut en ehkä jaksa odottaa niin kauaa. Nyt siihen kun olisi enää 8 kk jälellä....Mitä ihmettä minä teen.......toisaalta tiedän että mun pitää lähteä, mutta niin. Taidan käydä nukkumaan, aamulla labraan ja päivällä tiputukseen joten kerään tässä voimia huomiseen !
M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)