Heipsun,
Tiedättekö mitä? Enää n. 6 kk jäljellä!!!!!
Päätin tulla tekemään nyt aamupostauksen, sillä tilinpäätös kurssi ei jaksa nyt kiinnostaa. Katsoin että syyskuussa viimeksi taas kirjoiteltu, jos aika menee näin hurjaa vauhtia niin seuraavaksi mennään tammikuussa ennen kuin tänne ehdin! :O
Missäs vaiheessa se mun prosessi onkaan nyt meneillään...ylihuomenna on nyt vihdoin se 2 osa haastattelusta :) Hakemukset olisi syytä laittaa pikapikaa jo menemään (91 % valmis). Nyt kun jaksaisin varata lääkärin terveystarkastusta varten ajan niin olisi hyvä, että saisin finally sen ajokortin! Ajotunteja on vielä pari jäljellä plus liukkaanajo. Pimeän simulaattori koe on ylihuomenna kanssa. Tätä pelkäsinkin, saan nää hommat valmiiksi just joulun alla, jolloin CC toimisto hiljenee muutamiksi viikoiksi joulun viettoon. No, loma menee kyllä pikaisesti ei siinä mitään. Tammikuussa voin iloita että heeeeei kohta mä lähden!!!!
Tässä on vaan yks pieni mutka matkassa. En tiedä, oonko edes lähdössä. Mielessäni oon valmistautunu tähän jo viime maaliskuusta asti joten oon henkisesti valmis lähtemään. Ongelma tässä on se, että en voi lähteä jos tiedän että palatessani mulle rakkain asia on poissa. (Vaikka kuinka huutaisin raivoaisin ja haukkuisin mun pikkusta koiraa (joka ei ole niin pieni) niin en mä sitä mihinkään vaihtaisi!!) Saakohan koiraa ottaa mukaan? Ristiriitaista vain sen puoleen, että kyseessä ei ole lapsirakas koira. En halua kumminkaan olla sidottuna siihen vuorokauden ympäri (En voisi mennä edes kauppaan jättäen sitä hostien kanssa siis...). Ehkä mä palkkaan itselleni jonkun hoitamaan sitä :D Oon lueskellut noita uusia auppariblogeja, jotka on lähteny tässä parin kuukauden sisään matkaan. Silti mulla on hirvee ikävä muutamaa vanhaa blogia jotka saapu jo suomeen. En tiedä miten jaksan olla edelleen hirmuisen innoissani tästä. Maaliskuussahan lähden sinne Englantiinkin kuukaudeksi! Ties mones kerta kun kerron sen mutta......ois siistii jos saisin sieltä oman kämpän siks ajaks:) Toisaalta hostit ois hirmukiva kans mutta kaipaan joskus omaa rauhaakin.
En tiedä onko siunaus vai kirous olla vaaka horroskoopiltaan, mutta en ymmärrä mikä pointti tässä on että ollaan kykenettömiä nopeisiin päätöksiin!! Oli se kyse hiusvärin ostamisesta (saatan valita väriä hyllyn edessä 2 tuntia) tai siitä mitä tilaa ruokapaikassa (ja lopulta tyydyn aina samaan) niiin oon kyllä sitä mieltä että hyvä että alotin tän prosessin näin ajoissa. Miksikö? Odottaminen on kurjaa, mutta osa ehkä muistaa sen postauksen osavaltioista, joihin musta ois kiva mennä. En haluaisi ainakaan viettää vuottani San Franciscossa, vaikka hirmu ihana paikka olikin. Mä haluan jotain hirmu perinteistä amerikkalaista!!!! Muistatteko esim. Saksikäsi Edwardista sen tien millä ne asu? Ne pihatiet, isot ruokakaupat, mukavat naapurit...HALLOWEEN, Joulu, Thanksgiving......vooi en kestä kauaa, mä haluun kokea noi kaikki! Oli se sitten Kalifornian auringonalla tai Alaskan pohjoisimmassa nurkassa mutta kunhan on perinteinen amerikkalainen paikka. Voin siis suosiolla unohtaa kaikki suurkaupungit ellei sieltä löydy joku ihanteellinen perhe. En tajua mistä mun amerikan hinku johtuu, aivan kun siellä olis magneetti joka vetää mua puoleensa niin pahasti että repii mut melkeen mukaansa.
Äsken Cultural Caren sivuilta löysin myös tän AuPair Training schoolin omat sivut ja sieltä malli schedulen:) http://www.aupairtrainingschool.com/schedule.html siinä linkki siihen, kamalaa kun pitää odottaa vielä niin kauan. Mut edessähän on kaikki viisuminhakemisetkin sun muut:) Voisin melkeen veikata että mulle tulee tuotapikaa vielä hirvee kiire!:D Ainiin ja mietin mä kyllä töidenkin puolesta lähtiskö. Jos lähden, en välttämättä saa enää työtäni takasin. Toisaalta, tätä kokemusta tuskin tulisin katumaan TAI vaihtamaan mihinkään toiseen!
Nähdään ehkäpä sitten tammikuussa, tai jopa jo joulukuussa (haha kumminkin heti huomenna postaamassa jo jotain..........) :::)
M
maanantai 14. marraskuuta 2011
maanantai 26. syyskuuta 2011
Hard decision
Blogin aloittaessa oli maaliskuu, olin samana päivänä käynyt aupair haastattelussa ja kirjoitin suunnitelman mitä kaikkea mun pitää saada aikaan syksyyn mennessä. Nyt on lähes tulkoon lokakuu, viimeiset 7 kk on mennyt ehkä nopeammin kuin mikään. Ensiviikolla vuosia tulee tälle neidille täyteen täydet 18 !! ;) Tätä on ootettu niin kauan että iiiiik en malta paikoillani pysyä. Harjoittelu päiväkodissakin on ohi, kuten viime postauksessa kerroin. Kävin yksipäivä vierailulla ja tekee kamalaa kun lemppari tyttöni (okei myönnän, yks niist lapsista muodostu mun henk. kohtaseks lempilapseks) sano että jatketaan satua huomenna. Tuntu kamalalle sanoa että en tuu huomenna :--( Ensimaanantaina aloitan myös autokoulun! Sitte pian kun saan ajokortin niin saan paperinikii eteenpäin :)
Seattlen Tiian uuteen BLOGIIN eksyessäni mietin että miltä elämä tuntuu sen vuoden jälkeen. En ollut kumminkaan niin kauan itse nyt USA:ssa, että olisin ehtinyt sinänsä OKEI en saa suomenkielistä sanaa päähäni nyt millään. Mutta tiedättekö eiku nii, ASETTUA ALOILLEEN. vaikka periaatteessa ehdin, mut vuodessa ehtii toisella tapaa. Niin, pointti oli siis se, että en ehtinyt samalla tapaa asettua aloilleni kun joku joka on oikeesti tosi pitkään poissa, niin silti pois lähtiessä tuntu samalta ku ois menettäny läheisensä. Miltä se vuoden jälkeen mahtaa tuntua. Hyvä etten itkeny päiväkodista pois lähtiessäkin, vaikka tiesin että saan palata sinne milloin tahansa. Mulle on kumminkin kehittyny ongelmia tässä näiden kuukausien edetessä. En oo vieläkään keksinyt ratkaisua mitä teen koiran kanssa ja toisekseen, mun harrastus. En haluisi jättää kumpaakaan, luonnollisesti. Toinen hurja juttu on se, että jos lähden sinne Englantiin maaliskuussa. Apuaaaaa. Rakastan matkustelua mutta tuntuu että elämä ois helpompaa jos ois vaan yksinäinen eräretkeilijä. Luopuminen on asia joka mun tulis opetella. Toisaalta oon harkinnu vielä vuodella siirtämistä sitä vuotta, mut en ehkä jaksa odottaa niin kauaa. Nyt siihen kun olisi enää 8 kk jälellä....Mitä ihmettä minä teen.......toisaalta tiedän että mun pitää lähteä, mutta niin. Taidan käydä nukkumaan, aamulla labraan ja päivällä tiputukseen joten kerään tässä voimia huomiseen !
M
Seattlen Tiian uuteen BLOGIIN eksyessäni mietin että miltä elämä tuntuu sen vuoden jälkeen. En ollut kumminkaan niin kauan itse nyt USA:ssa, että olisin ehtinyt sinänsä OKEI en saa suomenkielistä sanaa päähäni nyt millään. Mutta tiedättekö eiku nii, ASETTUA ALOILLEEN. vaikka periaatteessa ehdin, mut vuodessa ehtii toisella tapaa. Niin, pointti oli siis se, että en ehtinyt samalla tapaa asettua aloilleni kun joku joka on oikeesti tosi pitkään poissa, niin silti pois lähtiessä tuntu samalta ku ois menettäny läheisensä. Miltä se vuoden jälkeen mahtaa tuntua. Hyvä etten itkeny päiväkodista pois lähtiessäkin, vaikka tiesin että saan palata sinne milloin tahansa. Mulle on kumminkin kehittyny ongelmia tässä näiden kuukausien edetessä. En oo vieläkään keksinyt ratkaisua mitä teen koiran kanssa ja toisekseen, mun harrastus. En haluisi jättää kumpaakaan, luonnollisesti. Toinen hurja juttu on se, että jos lähden sinne Englantiin maaliskuussa. Apuaaaaa. Rakastan matkustelua mutta tuntuu että elämä ois helpompaa jos ois vaan yksinäinen eräretkeilijä. Luopuminen on asia joka mun tulis opetella. Toisaalta oon harkinnu vielä vuodella siirtämistä sitä vuotta, mut en ehkä jaksa odottaa niin kauaa. Nyt siihen kun olisi enää 8 kk jälellä....Mitä ihmettä minä teen.......toisaalta tiedän että mun pitää lähteä, mutta niin. Taidan käydä nukkumaan, aamulla labraan ja päivällä tiputukseen joten kerään tässä voimia huomiseen !
M
perjantai 9. syyskuuta 2011
Country roads, take me home
Niin se aika vaan kului, kesä alkoi ja juhannus tuli postauksineen, nyt mennään jo syyskuussa. En tiedä mihin aikani meni mutta nyt on aika palata päivittämään tapahtumia!
Heinäkuussa tosiaan lähdin Californiaan ja elokuussa sieltä palasin. Matka oli ehkä mahtavin, mitä oon tähän mennessä tehnyt. Matkaan mahtui niin hyvää kuin huonoakin, eniten mulla jäi ikävä mun perhettä jonka siellä sain. Asuin 16 muun opiskelijan kanssa iältään 16-33 vuotta. Suurin osa oli kumminkin 16-21 joten no problemos. Huonekaverini Stacie, chica loca macarena (tyttö espanjaksi ei tainnu mennä oikein), Jeannine, Justin, Iki, Jamie, Hina...........All I can say is I miss you more than anything! Lähtiessäni yöllä lentokentälle Chigagon lentoa odottamaan itkin matkani taksilla airportille. Oli pimeää eikä kukaan huomannut. Lentokentällä olikin sitten toinen juttu. Valot päällä ja en ajatellut ollenkaan että tosiaan en käytä vedenkestävää ripsiväriä. Vasta turvatarkastusten jälkeen ymmärsin ne kaikki huolehtivat "Are you ok for sure?" kysymykset joita kuulin tuhansia. Amerikassa yllätti monikin asia. San Fransicisco on kylmä kaupunki mutta lämpimät ihmiset. Kodittomia on aivan hirveästi. Apteekista voit ostaa mitä ikinä tarvitsetkaan, meikeistä ja vaipoista ruokiin ja niihin lääkkeisiin. Vietin elämäni onnellisimpia viikkoja siellä, en ehtinyt ikävöidä ketään täältä Suomesta ja kaikesta huolimatta mä selviydyin yksin (alaikäisenä haha) suuressa maassa ilman äidinkieltäni. Olin kouluni ainoa suomalainen. Luokkani oli ihana, ja eniten jäin kaipaamaan Riccardoa ja Kikiä. :---( maybe we'll see some day...I hope. Englantini parantui taas joka tapauksessa! Nykyään kun kuuntelen musiikkia ja jos biisi on englanniksi pystyn ymmärtämään ja kuulemaan mitä se oikeasti laulaa. Ei enää sellaista etten saa mitään selvää ja äkkiä googlettamaan lyriikat. Eieiei, se on taaksejäänyttä nyt se. :) Kuvia voin pistellä joku kerta vaikka. Friscoon en välttämättä uudestaan menisi, mutta ihmiset joita tapasin, niiden kanssa viettäisin vaikka loppuelämäni!
Tänään loppui harjoittelu päiväkodissa. Viihdyin siellä melkein kuukauden ja kyllä kannatti! Sain niitä lastenhoitotunteja mitä kaipasinkin. Viikkoni vietin 5-6 vuotiaiden kanssa, aiheuttaen paljon itkua, mustasukkaisuutta, iloa, naurua, ikimuistoisia hetkiä. Oli se jotenkin suloista, kun lapset ilmoittaa että ne haluaisivat minun olevan heidän äitinsä. :) Ohjaajani ryhmässä kertoi myös yhtenä päivänä viimeisellä viikolla, että minä olen lasten suosikki, se, jota ne ihailee siellä. Se oli jotenkin erikoista, koska aiempaa kokemusta lapsista mulla ei ole. Muistan silti hyvin millainen itse sen ikäisenä olin, miksi tein asiat niinkuin tein jne. joten kai se on helpompi tässä iässä sijoittua niiden asemaan kuin enää myöhemmin keski-ikäisenä mammana. En tiedä siitä sitten, mutta jokapäivä joku tai jotkut saivat mustasukkaisuuskohtauksia. Ryhmässäni oli 14 lasta, suurimmaksi osaksi 13 kun yksi lähti lomalle. Huomiota on vaikeaa jakaa yhtäaikaa niin monelle lapselle, eikä minulla ole kuin kaksi kättä. Ne eivät riitä kuin 1-2 lapsen huomioimiseen kunnolla kerralla. Viikkojeni aikana sain tutustua näihin aivan mahdottoman ihaniin lapsiin, jotka järjestivät minulle läksiäiset, sain piirustuksia ja kortin sekä kukkasia! Yritin olla puolueeton oleskeluni aikana sekä huomioida kaikkia tasapuolisesti sekä olla suosimatta ketään. Onnistuiko se? Noei. Kaikkia huomioin kyllä, mutta kieltämättä muutamat saivat huomiota osakseen muita enemmän. Nämä lapset ovat luonnostaan semmoisia avoimia jotka tulevat heti puhumaan tuntemattomalle ja tutustuvat helpommin sekä tarrautuvat kiinni. En viettäny päivässä montaakaan hetkeä ettei joku ollut minussa kiinni tai sylissä. En valita, minusta se oli aivan ihanaa pidellä niitä sylissä ja tehdä kaikkea. Päivä lähti käyntiin 8 aamulla aamupalalla. Puoli 9 alkoi eskari hetki, 10 mentiin pihalle ja puoli 12 tultiin sisälle leikkimään. Kello 12 ruoka, puoli 1 nukkumaan, puoli 2 herätys ja 2 välipala ja 3 mennessä takaisin ulos. Ensimmäisenä aamuna elokuun puolivälin jälkeen istuin pöydässä lasten tuijottaessa minua. Olo oli vaivautunut enkä tiennyt mitä sanoisin. Olin siis hiljaa. Onneksi joku lapsista mursi jään ja nyt vaan voin muistella niitä mahtavia hetkiä! Onneksi saan mennä koska tahansa sinne vierailemaan ja moikkaamaan. :) Ensiviikolla siis jo! ;D En malta kauempaa pysyä poissa. Sattumalta muutama ihana näistä asuu melkein naapurissa, ja nyt ne odottaa että menisin heti huomenna leikkimään niiden kanssa.
En tiedä mikä mulla on, mutta lyhyessä ajassa oon tutustunut hirveän paljon uusiin ihmisiin ja joutunut jättämään ne lyhyen ajan jälkeen. Se oikeasti on hirveää, koska kiinnyn liian nopeasti ihmisiin. Irti päästäminen on vaikeaa. :( Aupair haastattelu osa 2 piti olla elokuun puolivälissä matkani jälkeen, mutta koska silloin sattui olemaan jääkiekkopeli jossa tanssin. Siinä alapuolella muuten kuva sieltä pelistä (okei, minusta siellä pelissä...) mutta niin, uutta haastattelu aikaa odotellessa... :)
Oon kyllä ruvennut miettimään muuten vaan tätä että onko aupparivuosi vielä yhtä idea kuin puolivuotta sitten. Ehkä mulla on liikaa ajateltavaa (yo kokeet alkaa ensiviikolla....) koska en hirveästi ole antanut ajatusta tälle asialle, eikä se juuri nyt innosta kovin syvästi. Sisko otti ja lähti, muutti opiskelemaan toiseen kaupunkiin ja koira is all mine now. Moraalini ei anna myöten sitä seikkaa että koira annettaisiin pois sen takia. Jos jotain ottaa huolehtiakseen niin pitäisi se vastuu kantaa loppuunasti. Loppupeleissä oon valmis luopumaan mistä tahansa koirani takia, vaikka aina löydänkin toisen ratkaisun viedä muut asiat eteenpäin, mutta ongelman ydin on se ettei äiti ole innostunut pitämään vuotta tota yksinään. En ihmettele yhtään, mutta en tiedä minäkään tällä hetkellä mitä haluan. Opiskelujakaan en viittis keskeyttää välivuodella toisaalta, mutta toisaalta miksen. Ainoa mikä nyt on varmaa on se että parinviikon päästä täytän 18 !! ;) Tilasin jo synttärimekonkin ja se saapui luokseni tänään. Kellokin alkaa näyttää jo sitä luokkaa että torkahdan tän tekstin ääreen ennenpitkää...Ainiin, aloitin poliittisen uran!
Moikkamoi ja hei, ihanaa, uusia lukijoita!
M
Heinäkuussa tosiaan lähdin Californiaan ja elokuussa sieltä palasin. Matka oli ehkä mahtavin, mitä oon tähän mennessä tehnyt. Matkaan mahtui niin hyvää kuin huonoakin, eniten mulla jäi ikävä mun perhettä jonka siellä sain. Asuin 16 muun opiskelijan kanssa iältään 16-33 vuotta. Suurin osa oli kumminkin 16-21 joten no problemos. Huonekaverini Stacie, chica loca macarena (tyttö espanjaksi ei tainnu mennä oikein), Jeannine, Justin, Iki, Jamie, Hina...........All I can say is I miss you more than anything! Lähtiessäni yöllä lentokentälle Chigagon lentoa odottamaan itkin matkani taksilla airportille. Oli pimeää eikä kukaan huomannut. Lentokentällä olikin sitten toinen juttu. Valot päällä ja en ajatellut ollenkaan että tosiaan en käytä vedenkestävää ripsiväriä. Vasta turvatarkastusten jälkeen ymmärsin ne kaikki huolehtivat "Are you ok for sure?" kysymykset joita kuulin tuhansia. Amerikassa yllätti monikin asia. San Fransicisco on kylmä kaupunki mutta lämpimät ihmiset. Kodittomia on aivan hirveästi. Apteekista voit ostaa mitä ikinä tarvitsetkaan, meikeistä ja vaipoista ruokiin ja niihin lääkkeisiin. Vietin elämäni onnellisimpia viikkoja siellä, en ehtinyt ikävöidä ketään täältä Suomesta ja kaikesta huolimatta mä selviydyin yksin (alaikäisenä haha) suuressa maassa ilman äidinkieltäni. Olin kouluni ainoa suomalainen. Luokkani oli ihana, ja eniten jäin kaipaamaan Riccardoa ja Kikiä. :---( maybe we'll see some day...I hope. Englantini parantui taas joka tapauksessa! Nykyään kun kuuntelen musiikkia ja jos biisi on englanniksi pystyn ymmärtämään ja kuulemaan mitä se oikeasti laulaa. Ei enää sellaista etten saa mitään selvää ja äkkiä googlettamaan lyriikat. Eieiei, se on taaksejäänyttä nyt se. :) Kuvia voin pistellä joku kerta vaikka. Friscoon en välttämättä uudestaan menisi, mutta ihmiset joita tapasin, niiden kanssa viettäisin vaikka loppuelämäni!
Tänään loppui harjoittelu päiväkodissa. Viihdyin siellä melkein kuukauden ja kyllä kannatti! Sain niitä lastenhoitotunteja mitä kaipasinkin. Viikkoni vietin 5-6 vuotiaiden kanssa, aiheuttaen paljon itkua, mustasukkaisuutta, iloa, naurua, ikimuistoisia hetkiä. Oli se jotenkin suloista, kun lapset ilmoittaa että ne haluaisivat minun olevan heidän äitinsä. :) Ohjaajani ryhmässä kertoi myös yhtenä päivänä viimeisellä viikolla, että minä olen lasten suosikki, se, jota ne ihailee siellä. Se oli jotenkin erikoista, koska aiempaa kokemusta lapsista mulla ei ole. Muistan silti hyvin millainen itse sen ikäisenä olin, miksi tein asiat niinkuin tein jne. joten kai se on helpompi tässä iässä sijoittua niiden asemaan kuin enää myöhemmin keski-ikäisenä mammana. En tiedä siitä sitten, mutta jokapäivä joku tai jotkut saivat mustasukkaisuuskohtauksia. Ryhmässäni oli 14 lasta, suurimmaksi osaksi 13 kun yksi lähti lomalle. Huomiota on vaikeaa jakaa yhtäaikaa niin monelle lapselle, eikä minulla ole kuin kaksi kättä. Ne eivät riitä kuin 1-2 lapsen huomioimiseen kunnolla kerralla. Viikkojeni aikana sain tutustua näihin aivan mahdottoman ihaniin lapsiin, jotka järjestivät minulle läksiäiset, sain piirustuksia ja kortin sekä kukkasia! Yritin olla puolueeton oleskeluni aikana sekä huomioida kaikkia tasapuolisesti sekä olla suosimatta ketään. Onnistuiko se? Noei. Kaikkia huomioin kyllä, mutta kieltämättä muutamat saivat huomiota osakseen muita enemmän. Nämä lapset ovat luonnostaan semmoisia avoimia jotka tulevat heti puhumaan tuntemattomalle ja tutustuvat helpommin sekä tarrautuvat kiinni. En viettäny päivässä montaakaan hetkeä ettei joku ollut minussa kiinni tai sylissä. En valita, minusta se oli aivan ihanaa pidellä niitä sylissä ja tehdä kaikkea. Päivä lähti käyntiin 8 aamulla aamupalalla. Puoli 9 alkoi eskari hetki, 10 mentiin pihalle ja puoli 12 tultiin sisälle leikkimään. Kello 12 ruoka, puoli 1 nukkumaan, puoli 2 herätys ja 2 välipala ja 3 mennessä takaisin ulos. Ensimmäisenä aamuna elokuun puolivälin jälkeen istuin pöydässä lasten tuijottaessa minua. Olo oli vaivautunut enkä tiennyt mitä sanoisin. Olin siis hiljaa. Onneksi joku lapsista mursi jään ja nyt vaan voin muistella niitä mahtavia hetkiä! Onneksi saan mennä koska tahansa sinne vierailemaan ja moikkaamaan. :) Ensiviikolla siis jo! ;D En malta kauempaa pysyä poissa. Sattumalta muutama ihana näistä asuu melkein naapurissa, ja nyt ne odottaa että menisin heti huomenna leikkimään niiden kanssa.
En tiedä mikä mulla on, mutta lyhyessä ajassa oon tutustunut hirveän paljon uusiin ihmisiin ja joutunut jättämään ne lyhyen ajan jälkeen. Se oikeasti on hirveää, koska kiinnyn liian nopeasti ihmisiin. Irti päästäminen on vaikeaa. :( Aupair haastattelu osa 2 piti olla elokuun puolivälissä matkani jälkeen, mutta koska silloin sattui olemaan jääkiekkopeli jossa tanssin. Siinä alapuolella muuten kuva sieltä pelistä (okei, minusta siellä pelissä...) mutta niin, uutta haastattelu aikaa odotellessa... :)
Oon kyllä ruvennut miettimään muuten vaan tätä että onko aupparivuosi vielä yhtä idea kuin puolivuotta sitten. Ehkä mulla on liikaa ajateltavaa (yo kokeet alkaa ensiviikolla....) koska en hirveästi ole antanut ajatusta tälle asialle, eikä se juuri nyt innosta kovin syvästi. Sisko otti ja lähti, muutti opiskelemaan toiseen kaupunkiin ja koira is all mine now. Moraalini ei anna myöten sitä seikkaa että koira annettaisiin pois sen takia. Jos jotain ottaa huolehtiakseen niin pitäisi se vastuu kantaa loppuunasti. Loppupeleissä oon valmis luopumaan mistä tahansa koirani takia, vaikka aina löydänkin toisen ratkaisun viedä muut asiat eteenpäin, mutta ongelman ydin on se ettei äiti ole innostunut pitämään vuotta tota yksinään. En ihmettele yhtään, mutta en tiedä minäkään tällä hetkellä mitä haluan. Opiskelujakaan en viittis keskeyttää välivuodella toisaalta, mutta toisaalta miksen. Ainoa mikä nyt on varmaa on se että parinviikon päästä täytän 18 !! ;) Tilasin jo synttärimekonkin ja se saapui luokseni tänään. Kellokin alkaa näyttää jo sitä luokkaa että torkahdan tän tekstin ääreen ennenpitkää...Ainiin, aloitin poliittisen uran!
Moikkamoi ja hei, ihanaa, uusia lukijoita!
M
perjantai 24. kesäkuuta 2011
Midnight Summer
Tosiaan, jos sitä sähköpostia siis haluaa laittaa niin edellisestä postauksesta löytyy @ osoite!
Lupasin loppuviikosta siis postailla, miten haastattelu part 2 menisi. Voin kertoa näin suoraan, että se meni hyvin mitäänsanomattomasti. Miksi? En ikinä ilmestynyt paikalle, sillä sekoitin päivämäärät keskenään... Olin keskiviikkona juuri valmistautumassa lähtemään treeneihin, kun haastattelija soitti ja kysyi onko minulla aikomustakaan ilmaantua paikalle. Hävetti kamalasti selitellä että olin jotenkin siinä uskossa että haastattelu olisi ollut vasta torstaina. Onneksi hätä ei ollut tämännäköinen, joten saimme sovittua että tehdään se haastattelu vasta elokuussa, sillä minun tapauksessa ei ole vielä kiire mihinkään. Mutta iloitsemiseni aihe on se, että nyt matkakohteeni ensikuulle on täysin selvinnyt ja pääsen sinne mitä en vielä maininnut!! tidditidiii lähden siis ensikuussa CALIFORNIAAN ! Kohteenani San Francisco, ja olen nyt sitten pari päivää googlaillut kaikkea mahdollista ko. kaupungista. :) Jostain syystä en kumminkaan ole niin innostunut pääsemisestäni Friscoon, en tiedä miksi. Toivottavasti matkalle lähtiessä mieli muuttuu! Jokatapauksessa olen aivan sekaisin että unelmani toteutuu ja pääsen yleensäottaen edes Californiaan!! Jos jostain syystä en pidäkkään paikasta (epätodennäköistä, mutta JOS) niin tiedän ainakin minne ei kannata vuottansa lähteä viettämään :D Vaihto minulla on Chigagossa, joka jännittää aivan hurjasti. Oikeastaan se lento tässä lähinnä vaan jännittääkin... :( Onneksi ihanat ihmiset uskoo selviytymiseeni matkalla, ja muutamat ovat luvanneet että voin soittaa heti pyytääkseni apua heiltä jos tarvitsen :) <3 Jokatapauksessaaaa odotan matkalle lähtöä kuin kuuta nousevaa, vaikka harmittelenkin toisaalta kaupunkia. Onneksi Tiian blogi keskenjääneestä aupparivuodesta ehti antaa hyvän kuvan kaupungista joten jos muutkin siihen rakastuvat, niin tuskin olen mikään suuri poikkeus... :)
Eipä tässä muuuta, hyvät juhannukset kaikille lukijoille! :)
M
Lupasin loppuviikosta siis postailla, miten haastattelu part 2 menisi. Voin kertoa näin suoraan, että se meni hyvin mitäänsanomattomasti. Miksi? En ikinä ilmestynyt paikalle, sillä sekoitin päivämäärät keskenään... Olin keskiviikkona juuri valmistautumassa lähtemään treeneihin, kun haastattelija soitti ja kysyi onko minulla aikomustakaan ilmaantua paikalle. Hävetti kamalasti selitellä että olin jotenkin siinä uskossa että haastattelu olisi ollut vasta torstaina. Onneksi hätä ei ollut tämännäköinen, joten saimme sovittua että tehdään se haastattelu vasta elokuussa, sillä minun tapauksessa ei ole vielä kiire mihinkään. Mutta iloitsemiseni aihe on se, että nyt matkakohteeni ensikuulle on täysin selvinnyt ja pääsen sinne mitä en vielä maininnut!! tidditidiii lähden siis ensikuussa CALIFORNIAAN ! Kohteenani San Francisco, ja olen nyt sitten pari päivää googlaillut kaikkea mahdollista ko. kaupungista. :) Jostain syystä en kumminkaan ole niin innostunut pääsemisestäni Friscoon, en tiedä miksi. Toivottavasti matkalle lähtiessä mieli muuttuu! Jokatapauksessa olen aivan sekaisin että unelmani toteutuu ja pääsen yleensäottaen edes Californiaan!! Jos jostain syystä en pidäkkään paikasta (epätodennäköistä, mutta JOS) niin tiedän ainakin minne ei kannata vuottansa lähteä viettämään :D Vaihto minulla on Chigagossa, joka jännittää aivan hurjasti. Oikeastaan se lento tässä lähinnä vaan jännittääkin... :( Onneksi ihanat ihmiset uskoo selviytymiseeni matkalla, ja muutamat ovat luvanneet että voin soittaa heti pyytääkseni apua heiltä jos tarvitsen :) <3 Jokatapauksessaaaa odotan matkalle lähtöä kuin kuuta nousevaa, vaikka harmittelenkin toisaalta kaupunkia. Onneksi Tiian blogi keskenjääneestä aupparivuodesta ehti antaa hyvän kuvan kaupungista joten jos muutkin siihen rakastuvat, niin tuskin olen mikään suuri poikkeus... :)
Eipä tässä muuuta, hyvät juhannukset kaikille lukijoille! :)
M
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Minullakin on nyt jostain syystä ongelmia kommentoinnin kanssa blogissa, eli pystyn postailemaan mutta en kommentoimaan. Kiitos Appple8, kun kommentoit, mutta en blogspotin takia en pysty vastaamaan kommenttisi alle, eli vastaan tähännäin:
Tosi kiva kuulla, että olet seuraillut blogiani! :)
Tosiaan, saattaa olla hieman sekavaa tekstiä toisinaan, mutta se että pysyy kärryillä päivityksissä, edellyttää melkeinpä sitä että on lukenut aiemmat postaukset, sillä usein jatkan seuraavassa postauksessa siitä, mihin jäin viimeksi. :) Mutta siis, selvennykseksi, että olen laittanut omatoimisesti Aupair sivustoille Auppari ilmoituksia, joihin perheet ovat minulle sähköpostitse vastailleet. Olet aivan oikeassa, vasta 2012 kesäkuussa olisi tarkoitus lähteä mutta jostain syystä näin hyvissä ajoin jo yritän etsiä omatoimisesti perhettä:>
Kuulostaa hyvälle tuo sähköpostin vaihtaminen! Sähköpostia minulle saa laittaa osoitteeseen marijannika-93@suomi24.fi (hotmailin sähköpostia en käytä muutakuin mesenä) siksi suomi24 :) Laita ihmeessä sähköpostia tulemaan niin voidaan keskustella lisää :)
Ja kuka tahansa muu saa myös laittaa minulle sähköpostia jos haluaa kysellä jotain vaikkapa tai ihan muuten vaan!
M
Tosi kiva kuulla, että olet seuraillut blogiani! :)
Tosiaan, saattaa olla hieman sekavaa tekstiä toisinaan, mutta se että pysyy kärryillä päivityksissä, edellyttää melkeinpä sitä että on lukenut aiemmat postaukset, sillä usein jatkan seuraavassa postauksessa siitä, mihin jäin viimeksi. :) Mutta siis, selvennykseksi, että olen laittanut omatoimisesti Aupair sivustoille Auppari ilmoituksia, joihin perheet ovat minulle sähköpostitse vastailleet. Olet aivan oikeassa, vasta 2012 kesäkuussa olisi tarkoitus lähteä mutta jostain syystä näin hyvissä ajoin jo yritän etsiä omatoimisesti perhettä:>
Kuulostaa hyvälle tuo sähköpostin vaihtaminen! Sähköpostia minulle saa laittaa osoitteeseen marijannika-93@suomi24.fi (hotmailin sähköpostia en käytä muutakuin mesenä) siksi suomi24 :) Laita ihmeessä sähköpostia tulemaan niin voidaan keskustella lisää :)
Ja kuka tahansa muu saa myös laittaa minulle sähköpostia jos haluaa kysellä jotain vaikkapa tai ihan muuten vaan!
M
maanantai 20. kesäkuuta 2011
USA here I come
Kuukausi on taas vierähtänyt huomaamatta ilman YHTÄÄN postausta! Aika hyvä tahti siis jos unohdan näin harvoin päivitellä, sillä 6 postausta lisää ja tadaa, sitten ollaaan jo puolessavälissä tätä matkaa ;) 22.6 eli tämänviikon torstaina Juhannuksen vieton alkuani piristää se asia, että mulla on Auppari haastattelu osa 2! Sen tarkoituksena on päivittää mun tiedot ja taidot, sillä maaliskuun osa 1 menee umpeen ensitalvena, joten tämä varmistaa sen että se on voimassa vielä lähtöön asti. Kesälomaakin on mennyt jo mukavasti 3 viikkoa, ja kaikki mitä olen saanut aikaan on kesälukio ja treenit. Kesälukio loppuu luojankiitos jo ylihuomenna! 2 kurssia siitäkin ihan ilman mitään suurempaa vaivaa :) Treeneissä on edelleen kivaa, eikä kaduta että liityin mukaan! Illat meneekin siinä kun kotona yritän harjoitella RYTMIN MUKANA. Se tuottaa vähän vaikeuksia, mutta ehkä vuoden päästä oon mestari ja voin valloittaa Disney Channelin USA:ssa mun tanssitaidoilla..........
Mun matkan kanssa on käynyt aika jännästi. Ennen kuin sain sen soiton pari kuukautta sitten että Maltan matkani on peruttu, niin mitä sen jälkeen on tapahtunut? Edellisessä postauksessa taisinkin kertoa ehkä, että sain valita minkä tahansa kohteen maailmasta. Mulle on varattu Kanadaa, Miamia, New Yorkia sun muita kaupunkeja, mutta tilanteet muuttui päivittäin. Koulussa ei joko ollut mulle paikkaa tai majoitusta ei enää ollut jäljellä. Koska musta olisi ollut harvinaisen orpoa asua hotellissa YKSIN, pyysin että saisin hotellin sijasta majoituksen perheeseen. Onneksi se sopi heille hyvin, ja enää tarvitsee odottaa onko nyt minulle varatussa kohteessa koulussa tilaa. Vielä en paljasta, mikä se on, sillä harmittaa ylikaiken jos en pääse sinnekkään. Okei, tää oli vaan tällänen pakollinen informaatio, koska ketään ei oikeasti kiinnosta. (Kiinnostavaa kertoa asioita jotka ei oikeesti kiinnosta? mitä...)
Perhetarjouksia on sadellut Ausseista, Briteistä ja United Statesista aika tiuhaa tahtiin! Joka päivä sähköpostiin on kolahtanut jotain joltakin perheeltä. Tällä hetkellä on perhe Las Vegasista, joka yrittää saada mua sinne :D Tänään ne lähetti mulle paljon valokuvia lapsestaan, itsestään ja talosta. Niillä on 4 vuotias tytär K, joka näytti kyllä harvinaisen suloiselle. Se niiden asunto ja aupparin oma huone vaan viehätti kyllä enemmän! Aattelin nyt laittaa kuvan, koska en usko että kukaan sinne nyt näin vaan tästä löytää joten...
![]()
![]()
Mun matkan kanssa on käynyt aika jännästi. Ennen kuin sain sen soiton pari kuukautta sitten että Maltan matkani on peruttu, niin mitä sen jälkeen on tapahtunut? Edellisessä postauksessa taisinkin kertoa ehkä, että sain valita minkä tahansa kohteen maailmasta. Mulle on varattu Kanadaa, Miamia, New Yorkia sun muita kaupunkeja, mutta tilanteet muuttui päivittäin. Koulussa ei joko ollut mulle paikkaa tai majoitusta ei enää ollut jäljellä. Koska musta olisi ollut harvinaisen orpoa asua hotellissa YKSIN, pyysin että saisin hotellin sijasta majoituksen perheeseen. Onneksi se sopi heille hyvin, ja enää tarvitsee odottaa onko nyt minulle varatussa kohteessa koulussa tilaa. Vielä en paljasta, mikä se on, sillä harmittaa ylikaiken jos en pääse sinnekkään. Okei, tää oli vaan tällänen pakollinen informaatio, koska ketään ei oikeasti kiinnosta. (Kiinnostavaa kertoa asioita jotka ei oikeesti kiinnosta? mitä...)
Perhetarjouksia on sadellut Ausseista, Briteistä ja United Statesista aika tiuhaa tahtiin! Joka päivä sähköpostiin on kolahtanut jotain joltakin perheeltä. Tällä hetkellä on perhe Las Vegasista, joka yrittää saada mua sinne :D Tänään ne lähetti mulle paljon valokuvia lapsestaan, itsestään ja talosta. Niillä on 4 vuotias tytär K, joka näytti kyllä harvinaisen suloiselle. Se niiden asunto ja aupparin oma huone vaan viehätti kyllä enemmän! Aattelin nyt laittaa kuvan, koska en usko että kukaan sinne nyt näin vaan tästä löytää joten...
Tiedättekö miten houkuttelevalta toi sänky näyttää? Ja toi vedettävä lasiovi? Tiedän. Sen lisäksi ne on vissiinkin aika varakkaita, ne olisi valmiita maksamaan mulle 1 600 $ kuukaudessa sekä viikkorahaa 200 $. Kuulostaa kieltämättä kivalle :):):) No...muista perheistä ei oikeen kukaan oo ponnahtanut taas suosikiksi, se perhe LA:sta oli huippu ihanan kuuloinen, mutta ilmeisesti ne ois tarvinnut pikkasen aiemmin jonkun kuin mihin minun resurssini yltää tällä hetkellä... 33 päivää kumminkin lähtöön enää jäljellä ja pääsen katsomaan alustavasti miltä USA näyttää ;) Im so excited!!
Tulen loppuviikosta postaamaan haastattelusta joten keep your eyes on my blog, pus!
M
perjantai 20. toukokuuta 2011
Bye Bye Hollywood hills forever
Pahoittelen kaikkien puolesta, jotka ovat tääällä viimeisten 20 päivän aikana kärttäneet uutta postausta (jota ei siis missään välissä ilmestynyt...) mutta I've been busywoman. :( Okei, epäilen kyllä ettei täällä kukaan oo käyny kyttäämässä mutta ihan omaksi ilokseni sen totesin! Kolme viikkoa on lyhyt aika, mutta sinä aikana ehtii oikeasti tapahtua asioita aasta ööhön ja kaikki kuviotkin voi saada uuden käänteen. Aika on tällä hetkellä mennyt oikeestaan vaan töissä ollessa (jonka kyllä huomaa palkkapäivinä;D) mutta koulussakin tultu käytyä sen minkä ehtii. Oon saanu jo monta yksityistä matchia ja parhaimmalta kyllä kuulosti Californian Los Angelesissa asuva perhe jossa oli äiti sekä isä plus heidän kahdeksanvuotias tytär. Toinen kiinnostava perhe on ollut North Carolinan Charlottessa asuva perhe 2 ja 3 vuotiailla lapsilla.
Päiväkodin harjoittelupaikka on nyt varmistettu ja aloitan siellä elokuussa. Oon aivan intona! :-) Kävin siellä eilen aamulla esittelemässä itseni ja täyttämässä lomakkeita. Sähläyksiltä ei säästytty ja sain taas hävetä silmät päästäni itseäni. Perusminä, mutta onneksi osaan nauraa säälittäville toilailuilleni!
Muutto on taas vaihteeksi myös edessä. Ensiviikolla jo muuttoauto, enkä ole pakannut yhtäkään tavaraa? Ups. Taidan hoitaa tämän taas tyylikkäästi myöhässä :O Mitäs muuta mukavaa ilmoitettavaa mulla on?
Ainiin, tosiaan. Onko kellekkään ikinä käynyt niin, että saat mahdollisuuden valita minkä paikan tahansa maailmassa, jonne matkustaa (ilmaisena)? En tiedä pitäisikö mun pitää itseäni maailman onnekkaimpana ihmisenä tänään vai ihan tavallisena jolle ihmeet ovat arkipäivää? Mulla kävi nimittäin näin! Alkuviikosta sain puhelinsoiton että mun loppukesän matkani on peruttu, koska lentokoneessa tai hotellissa ei enää ollutkaan tilaa. Arvatkaa mikä hämmennys ja kiukku kiehahti hetkeksi rauhalliseen mieleeni. Eilennä sain aikaiseksi soitettua hämmentävän reklamaation ja varattiin sitten mulle uusi matka Brightoniin (ehehe, kolmas kerta?) kunnes sain tänään soitettua vielä uudestaan kun paikalla oli henkilö, joka sattuu hoitamaan mun asioita siinä firmassa. Oon yhtä hymyä, sillä hän lupasi että mulle räätälöidään ihan ikioma matka! Ilmainen siis minulle, enkä ollut uskoa korviani kun kuulin että saan valita minkä tahansa kohteen! Lupasin soitella myöhemmin iltapäivällä takaisin päin, sillä tunti oli alkamassa ja mun piti päästä netin ääreen kohteita etsimään. Iltapäivän saldona oli se, että alkuviikosta saan tietää lähdenkö USAan vai Australiaan! Mieletöntä, eikö? Harmistuneisuuteni menetetystä Maltan matkasta on tipotiessään!
Tänään illalla tuli käytyä myös leffassa E:n kanssa katsomassa Pirates of the Caribbean 4, vierailla vesillä. Olin fiksu kun tajusin näyttää opiskelijakorttia ja sain sen lipun halvemmalla. Ennen siis en ole älynnyt koko korttia käyttää (mistähän kaikista eduista oon jäänyt paitsi?) ikinä aiemmin. Enää viikko kouluakin jäljellä, vieläkun muutama kirjoitus takaperin oli koko jakso vielä edessä! Kohta se kesäkin jo viuhahtaa ohitse ja toivon mukaan heti heinäkuun lopussa lentokoneessa kauas kohti tuntematonta! ;)
Aamulla suuntaan taas vapaapäiväni jälkeen töihin koko päiväksi. Odotan aikaa että saisin vaan olla eikä tarvis raataa hullunlailla. Silti pidän elämästäni juuri tälläisenä enemmän ku mistään. Myös aloitin sen uuden harrastukseni! GoGo-Girlsien riveissä mennään ja jatketaan. Oon tyytyväinen että siihen lähdin mukaan, jos ei muuta niin ainakin itselläni on hyvä fiilis ja kunto kehittyy jne.
Tällä erää taas kuulumiset tässä, yritän postailla paremmalla ajalla pidemmän ja aiheeseen liittyvämmän postauksen!
See ya, M
Päiväkodin harjoittelupaikka on nyt varmistettu ja aloitan siellä elokuussa. Oon aivan intona! :-) Kävin siellä eilen aamulla esittelemässä itseni ja täyttämässä lomakkeita. Sähläyksiltä ei säästytty ja sain taas hävetä silmät päästäni itseäni. Perusminä, mutta onneksi osaan nauraa säälittäville toilailuilleni!
Muutto on taas vaihteeksi myös edessä. Ensiviikolla jo muuttoauto, enkä ole pakannut yhtäkään tavaraa? Ups. Taidan hoitaa tämän taas tyylikkäästi myöhässä :O Mitäs muuta mukavaa ilmoitettavaa mulla on?
Ainiin, tosiaan. Onko kellekkään ikinä käynyt niin, että saat mahdollisuuden valita minkä paikan tahansa maailmassa, jonne matkustaa (ilmaisena)? En tiedä pitäisikö mun pitää itseäni maailman onnekkaimpana ihmisenä tänään vai ihan tavallisena jolle ihmeet ovat arkipäivää? Mulla kävi nimittäin näin! Alkuviikosta sain puhelinsoiton että mun loppukesän matkani on peruttu, koska lentokoneessa tai hotellissa ei enää ollutkaan tilaa. Arvatkaa mikä hämmennys ja kiukku kiehahti hetkeksi rauhalliseen mieleeni. Eilennä sain aikaiseksi soitettua hämmentävän reklamaation ja varattiin sitten mulle uusi matka Brightoniin (ehehe, kolmas kerta?) kunnes sain tänään soitettua vielä uudestaan kun paikalla oli henkilö, joka sattuu hoitamaan mun asioita siinä firmassa. Oon yhtä hymyä, sillä hän lupasi että mulle räätälöidään ihan ikioma matka! Ilmainen siis minulle, enkä ollut uskoa korviani kun kuulin että saan valita minkä tahansa kohteen! Lupasin soitella myöhemmin iltapäivällä takaisin päin, sillä tunti oli alkamassa ja mun piti päästä netin ääreen kohteita etsimään. Iltapäivän saldona oli se, että alkuviikosta saan tietää lähdenkö USAan vai Australiaan! Mieletöntä, eikö? Harmistuneisuuteni menetetystä Maltan matkasta on tipotiessään!
Tänään illalla tuli käytyä myös leffassa E:n kanssa katsomassa Pirates of the Caribbean 4, vierailla vesillä. Olin fiksu kun tajusin näyttää opiskelijakorttia ja sain sen lipun halvemmalla. Ennen siis en ole älynnyt koko korttia käyttää (mistähän kaikista eduista oon jäänyt paitsi?) ikinä aiemmin. Enää viikko kouluakin jäljellä, vieläkun muutama kirjoitus takaperin oli koko jakso vielä edessä! Kohta se kesäkin jo viuhahtaa ohitse ja toivon mukaan heti heinäkuun lopussa lentokoneessa kauas kohti tuntematonta! ;)
Aamulla suuntaan taas vapaapäiväni jälkeen töihin koko päiväksi. Odotan aikaa että saisin vaan olla eikä tarvis raataa hullunlailla. Silti pidän elämästäni juuri tälläisenä enemmän ku mistään. Myös aloitin sen uuden harrastukseni! GoGo-Girlsien riveissä mennään ja jatketaan. Oon tyytyväinen että siihen lähdin mukaan, jos ei muuta niin ainakin itselläni on hyvä fiilis ja kunto kehittyy jne.
Tällä erää taas kuulumiset tässä, yritän postailla paremmalla ajalla pidemmän ja aiheeseen liittyvämmän postauksen!
See ya, M
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
You can count on me like 1 2 3 I'll be there
Bruno Mars - Count on me
Siinä biisi taas kuunneltavaksi samalla kun lueskelette tätä :) Btw it's first of may! Toukokuu tuli taas niin äkkiä vaikka äsken vasta oli tammikuu. Taas on rankka työviikko takana ja huomenna alkaa taas uusi. Enää tasan 4 viikkoa jäljellä ja sitten se odotettu kesäloma! (Jonka kukin viettää tavallaan..) Mua harmittaa pikkaisen se, että en saa tietää työvuorojani kun vaan n. 3 vk kerrallaan. Haluaisin kerralla puolenvuoden vuorot jotta voisin täydentää epävirallisen kalenterini. Hyvä idea muuten! Voisin ostaa semmosen vuosikalenterin johon kirjaan kaikki menot ja sun muut josta voisin aina vaan katsoa mitä milloinkin on ilman että tarvitsee yrittää ulkomuistista muistella!
Nyt on muuten uusi haastattelu aika varattu! Se olisi sitte kesäkuun puolenvälin jälkeen juuri ennen juhannusta keskiviikkona 22.6. Sen pitäisi riittää kattamaan se vuoden voimassaolo-aika, sillä tarkoitus olisi päästä lähtemään ennen 15.6.2012... Katselin eilen perheitä omatoimisesti jo etukäteen, mutta mitään kovin sykähdyttävää ei löytynyt. Tosin yksi perhe löysi minut. Sainkin pitkän sähköpostin ja kuvia liitteenä mukaan. Sähköpostiin oli kirjoitettu kyllä tosi ihanasti yksi asia, jonka kopioin tähän:
"i want you to know that you are the perfect person that i want for my kids... and i will like you
to know that when i went through your profile,before i sent you the message i called my lawyer and i told him that i have found the perfect nanny for my kids.... "
Aww, toi kohta kyllä on tosi herttainen! Perhe asuu New Yorkissa ja perheeseen kuuluu 3 poikaa, L on 3 kk, D 3 yr ja D 5 yr. Jokin asia kuitenkin siinä on, ettei se perhe iskenyt muhun täysin ensisilmäyksellä. Joten taidan jättää väliin vaikka aika ihanalta kuulosti muuten :)
Yritän vielä etsiä noita perheitä omatoimisesti ja näin poispäin, mutta toisaalta odotan niitä matcheja sitten myöhemmin todella innolla!
Huippuasia minkä haluan nyt täälläkin todeta on se, että mun paraskaveri saattaa olla lähdössä myöskin! Se oli eilisen paras asia jonka kuulin, koska nyt mun ei tarvitse olla yksin tässä samassa veneessä. Ja E on henkilö, jonka mä ensimmäisenä mukaan ottaisinkin ::)
Päiväkoti harjoittelu homma pitäisi sopia ensiviikon aikana, mutta kun en voi tietää milloin mulla on vapaata ja milloin ei...MLL lastenhoitokurssi alkaa kumminkin Syyskuun puolivälissä juuri kuin mun kirjoituksetkin. Autokouluun voin mennä lokakuun alussa vasta, mutta mulla ei ole hajuakaan kuinka nopeasti sen pystyy suorittamaan? Monet tutut on suorittanu sen 3-5 kk aikana mutta mun olis tarkoitus tähdätä 1,5 kk. Sen enempää en halua aikaa siihen käyttää koska Marraskuussa pitäisi olla ne paperit tehtynä edelleenkin. Äsken totesin että vastahan oli Tammikuu. Niinpä, nyt mennään Toukokuussa ja tällä menolla kohta on se Lokakuu.
Voisin päivittää taas aikatauluani tähänkin:
Kesäkuu - Uusi haastattelu
Elo-Syyskuu - Päiväkoti harjoittelu (jos sen saisin tänne ahdettua), MLL kurssi
Lokakuu - autokoulu (koska tarvitsee sen ajokortti kopion), lähetän paperit
Marraskuu - kaikki valmista ja voisin alkaa etsimään perhettä!
Mulla on n. 390 päivää jäljellä ja tää on aika raastavaa odottaa vielä vuosi, kun ajattelen, että tässä välissä joku ehtii vielä olla sen vuoden aupparina ja sitten vasta mä pääsen lähtemään. Mutta sinänsä hauskaa, että tää on esim. viiminen kesä ja tänä vuonna viiminen joulu ja seuraava onkin sitten siellä! Oijoooi. Tai siis, pitäisi olla jos kaikki menee kuten olen suunnitellutkin. :) Nyt mun pitäis kumminkin löytää mun tämän hetkinen kalenteri sillä oon sen onnistuneesti jonnekin hukannut...
Kivat toukokuun alut kaikille, palailen taas kun on jotain uutta kerrottavaa! :---)
M
Siinä biisi taas kuunneltavaksi samalla kun lueskelette tätä :) Btw it's first of may! Toukokuu tuli taas niin äkkiä vaikka äsken vasta oli tammikuu. Taas on rankka työviikko takana ja huomenna alkaa taas uusi. Enää tasan 4 viikkoa jäljellä ja sitten se odotettu kesäloma! (Jonka kukin viettää tavallaan..) Mua harmittaa pikkaisen se, että en saa tietää työvuorojani kun vaan n. 3 vk kerrallaan. Haluaisin kerralla puolenvuoden vuorot jotta voisin täydentää epävirallisen kalenterini. Hyvä idea muuten! Voisin ostaa semmosen vuosikalenterin johon kirjaan kaikki menot ja sun muut josta voisin aina vaan katsoa mitä milloinkin on ilman että tarvitsee yrittää ulkomuistista muistella!
Nyt on muuten uusi haastattelu aika varattu! Se olisi sitte kesäkuun puolenvälin jälkeen juuri ennen juhannusta keskiviikkona 22.6. Sen pitäisi riittää kattamaan se vuoden voimassaolo-aika, sillä tarkoitus olisi päästä lähtemään ennen 15.6.2012... Katselin eilen perheitä omatoimisesti jo etukäteen, mutta mitään kovin sykähdyttävää ei löytynyt. Tosin yksi perhe löysi minut. Sainkin pitkän sähköpostin ja kuvia liitteenä mukaan. Sähköpostiin oli kirjoitettu kyllä tosi ihanasti yksi asia, jonka kopioin tähän:
"i want you to know that you are the perfect person that i want for my kids... and i will like you
to know that when i went through your profile,before i sent you the message i called my lawyer and i told him that i have found the perfect nanny for my kids.... "
Aww, toi kohta kyllä on tosi herttainen! Perhe asuu New Yorkissa ja perheeseen kuuluu 3 poikaa, L on 3 kk, D 3 yr ja D 5 yr. Jokin asia kuitenkin siinä on, ettei se perhe iskenyt muhun täysin ensisilmäyksellä. Joten taidan jättää väliin vaikka aika ihanalta kuulosti muuten :)
Yritän vielä etsiä noita perheitä omatoimisesti ja näin poispäin, mutta toisaalta odotan niitä matcheja sitten myöhemmin todella innolla!
Huippuasia minkä haluan nyt täälläkin todeta on se, että mun paraskaveri saattaa olla lähdössä myöskin! Se oli eilisen paras asia jonka kuulin, koska nyt mun ei tarvitse olla yksin tässä samassa veneessä. Ja E on henkilö, jonka mä ensimmäisenä mukaan ottaisinkin ::)
Päiväkoti harjoittelu homma pitäisi sopia ensiviikon aikana, mutta kun en voi tietää milloin mulla on vapaata ja milloin ei...MLL lastenhoitokurssi alkaa kumminkin Syyskuun puolivälissä juuri kuin mun kirjoituksetkin. Autokouluun voin mennä lokakuun alussa vasta, mutta mulla ei ole hajuakaan kuinka nopeasti sen pystyy suorittamaan? Monet tutut on suorittanu sen 3-5 kk aikana mutta mun olis tarkoitus tähdätä 1,5 kk. Sen enempää en halua aikaa siihen käyttää koska Marraskuussa pitäisi olla ne paperit tehtynä edelleenkin. Äsken totesin että vastahan oli Tammikuu. Niinpä, nyt mennään Toukokuussa ja tällä menolla kohta on se Lokakuu.
Voisin päivittää taas aikatauluani tähänkin:
Kesäkuu - Uusi haastattelu
Elo-Syyskuu - Päiväkoti harjoittelu (jos sen saisin tänne ahdettua), MLL kurssi
Lokakuu - autokoulu (koska tarvitsee sen ajokortti kopion), lähetän paperit
Marraskuu - kaikki valmista ja voisin alkaa etsimään perhettä!
Mulla on n. 390 päivää jäljellä ja tää on aika raastavaa odottaa vielä vuosi, kun ajattelen, että tässä välissä joku ehtii vielä olla sen vuoden aupparina ja sitten vasta mä pääsen lähtemään. Mutta sinänsä hauskaa, että tää on esim. viiminen kesä ja tänä vuonna viiminen joulu ja seuraava onkin sitten siellä! Oijoooi. Tai siis, pitäisi olla jos kaikki menee kuten olen suunnitellutkin. :) Nyt mun pitäis kumminkin löytää mun tämän hetkinen kalenteri sillä oon sen onnistuneesti jonnekin hukannut...
Kivat toukokuun alut kaikille, palailen taas kun on jotain uutta kerrottavaa! :---)
M
maanantai 25. huhtikuuta 2011
She's hot like a California
Heipähei kaikki ihanaiset! Vähään aikaan en ole postaillut, koska mitään uutta ei ole ilmennyt mikä edistäisi, vaikkeuttaisi tai hidastaisi prosessiani. Uusi aika kumminkin pitäisi haastatteluun varata kuukauden päästä suurinpiirtein. Odotan sitä, sillä todellakin aion varautua hieman paremmin haastatteluun ja opetella muutaman tärkeän sanan ja sanonnan, mitkä oli totally lost last time. (Mulla on nykyään muuten käyny niin, että unohdan suomeksi sanan ja tiedän vain, mikä se on englanniksi...not good?) Toisekseen, sain vihdoin vastauksen MLL:ltä. Pääsen osallistumaan heidän järjestämään lastenhoito kurssiin joka sisältää sen harjoittelun perheessä. Tämä kurssi alkaa sopivasti juuri kirjoitusten aikaan (ei sitten yhtään paremmin ois voinu päällekkäin sattua?) mutta eipä se mitään. Pääasia on se, että se kurssi järjestetään tämän vuoden puolella kaupungissani. Joskin se on tuolla sivulaitamilla ja tarvitsen sinne kyllä autokyydin, mutta E lupautui mahdollisesti osallistumaan kurssille kanssani...mutta bussilla en kyllä ala kulkemaan sinne sivulaitamille!
 |
| Rakkauden osoitus koiraltani... |
Tämän viikon matematiikan tunneilla keskityin kirjoittamaan aikatauluani kuin laskemaan laskuja. Kalenteri näyttää ihan mukavan täyteläiseltä jo nyt ja jos aion kavereita nähdä niin pitää melkein nyt jo varata päivämääräkin... (no ei kai nyt sentään! kyllä mä aina jostain tempasen aikaa kaikista eniten rakkaimmille, no worries!) Tuskaisinta tässä lähinnä vaan on se odottaminen. Onneksi parinviikon päästä alkaa se uusi harrastus, joten edes jotain tapahtuu. Kesälomaan on enää 36 päivää (paitsi lukiolaisilla enemmän) ja niistäkin koulupäiviä vain 26.
Pääsiäinenkin vierähti nopeasti pitkän viikonlopun merkeissä. Perjantaina (pitkäperjantai) olin N:n synttäreillä (täytti 18) ja voi sitä naurun määrää. En oo varmaan koko kuukautena (tai ehkä koko vuonna?) nauranut niin paljon kuin tuona iltana. Oli aivan ihanaa nähdä taas ihmisiä joita ei ole nähnyt aikoihin ja juteltavaa (kuten syömistä ja juomista..........) riitti riittämiin! Ainoa huonopuoli noissa juhlissa on, että ihmiset kantaa niitä kameroita mukana. Siinä vaiheessa, kun otetaan ihan asiallisesti muutama kuva muistoksi juhlista, on ok, mutta sittenkun meno vaihtuu siihen että otetaan toisista mitä hirveimpiä kuvia tarkoituksella ja esitellään jokaiselle niin...en voi todeta muutakuin että kaikki on hyvin mun osalta niin kauan kunnes niitä ei kukaan julkaise mihinkään :-D (Myönnän, syyllistyin itsekkin siihen!) Lauantaina kärsin vain tajuttoman pahasta olosta ja olisi tehnyt mieli hyppiä pitkin seiniä. Valokuvasin tosin (näitä valokuvia joita tähän olen lisäillyt) ja otettiin pojan kanssa aurinkoa talon päädyssä olevalla betonitasanteella! Sunnuntaina, eli eilen, päädyin polkemaan about 10 km matkan. Käytiin siskoseni kanssa toisella puolella kaupunkia mummoa katsomassa joka taas tyrkkäsi rahaa kouraan. (Aina ihme verukkeilla! "Tässä vähän pääsiäisrahaa" tai jos pappa antaa kympin niin "jätskirahaa, vaikka eihän tolla varmaan edes jäätelöä saa" I know, pappani huumori on mitä on.) No, ei siinä mitään. Nyt voin ostaa jotain kivaa itselleni! :-) (taas vaihteeksi? mama likes.) Sitten olinkin koko päivän ja illan yksin kotona pojan kanssa, kun äiti oli iltavuorossa ja sisko kavereidensa kanssa picnicillä. Kattelin leffan, söin, lähdettiin juoksulenkille ja no, käveltiin kyllä osamatkasta mut mentiin about 5-6 km! Kolme poikaa tuli matkan aikana kertomaan kohteliaisuuksia joskin tajusin ehkä vähän myöhään että ne puhui mulle :D Kotiin tullessa tiskasin ja kattelin telkkua (jota en tee lähes koskaan!!) mutta kyllä sieltä tuli pari ihan jees sarjaa mitä seurata. Yllättävää, mutta mun katsantokantani povipommeja kohtaan lieveni tasolta 90 tasolle 20. (asteikolla 0-100) Oon aina ajatellut että ne on raivostuttavia ja ärsyttäviä nokkavia snobeja (yleistys?)mutta kattelin jostain syystä Povipommin päiväkirjaa (Katie Pricen) ja totesin että onpa kaunis nainen ja se pitää ihanasti huolta lapsistaan. Okei, tottakai kun vieressä kameramiehet kuvaa koko ajan eikä silloin muutenkaan näytetä ehkä ihan todellista minää. Mutta verraten jonkun toisen reality shown, missä saatetaan päästellä sammokoita suusta tuon tuosta, aloittaa riitaa jokaikisestä asiasta jne, niin yllättävää miten tota jaksoi seurata :--D En kyllä aio tarkoituksella sitä seurata mutta anyway, ihan vaan tälleen ohimennen että yllätyin! Toinen ohjelma oli joku kauneusleikkaus ohjelma jossa kuvattiin kun niitä tehtiin ihmisille (ihan suomessa). Oon tullut siihen tulokseen että oon valmis menemään kauneusleikkaukseen, ihan omaksi iloksi. Uskon riskin olevan epäonnistumisesta pieni, vaikka en olekkaan nyt mihinkään leikkaukseen oikeasti menossa, vielä ainakaan. Loppuillasta sitten kattelin Harry Potteria hetken aikaa, kunnes kyllästyin ja jätin kesken. Tänään, maanantaina, sitten heräsin aamulla 9 aikaa ja 10 aikaan lähdin uudelle juoksulenkille poitsu mukanani. Oli kyllä mukavaa :) Sen enempää en oo saanu tästä päivästä vielä irti.
Mutta nyt kun on pääsiäisen epäolennaiset ja merkityksettömät tapahtumat jaettu kansan luettavaksi niin voin kai jatkaa olennaisista asioista. Ajattelin pyytää harjoittelumahdollisuutta päiväkodissa vasta elokuun lopusta syyskuun alkuun, koska kalenterin mukaan se on tämänhetken ainut mahdollinen vaihtoehto. Torstain ja perjantain lukiopäivät on vaan 3 h mittaisia, koska suoritan yhtä kurssia jo ensimmäisen jakson lukiokursseista niin mulle jää vaan 2 ainetta niille päiville. Samoin tokassa jaksossa, oon kirjoittanut Ruotsin jo siinä vaiheessa, niin miksi kävisin sitä enää kirjoitusten jälkeen? Ehkä siirryn ensimmäisen jakson jälkeen suoraan vaan kauppisopintoihin loppuajaksi. Eniten mua vaan ärsyttää se, että tarvisin mun työvuorolistan NYT, että näen onko mulla töitä miten syksyllä. Taas tätä odottamista. Ärsyttävää. (hah, kuulin kun äiti puhui juuri siskolle sitä että jos lähen vuodeks ulkomaille! sillä ei siis tunnu olevan mitään sitä vastaan thank god!)
Eli kun saan sen harjoitteluajankohdan selville, lastenhoitokurssin käytyä ja ne tunnit täyteen, kaikki on TODELLA hyvin! Mut koska mulla on kaikki alustavasti valmiina, niin eikai tässä pitäisi olla hätää. En vaan malta odottaa että aika kuluisi :) Onneksi kesänmatka on vielä edessä ja kaikkea muuta ihanaa tiedossa. Uutta adapteria mun ei onneksi kai tarvitse ostaa, jos välimeren maissa käy sama, käsittäen espanja, italia, kreikka yms? Siihen matkaan on jäljellä 90 päivää! Vielä hetki sitten oli 104...ja ensiviikolla alkaa jo Toukokuu! Oi että, ihanaa. Mutta koska löysin uuden auppari blogin, siirryn lukemaan antaumuksella sitä ;)
hejssan, M
 |
| Joo laatu, love it |
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Kindergarden here I come
Spring is finally here! Lenkille lähtiessä en edes vaivautunut laittamaan takkia päälle. Käytiin läheisessä puistossa mussukkani kanssa, jonne poikkean nykyään useaan otteeseen ohimennessä. Siellä on kiva istuskella auringossa ja olla vaan. (Siskoni on ainoa, joka on sitä mieltä, ettei koirani näytä HP:ssä olevalta Dobby kotitontulta tuossa kuvassa :D)
Myöhästyin myös aamulla koulusta, pommiin nukkuminen kun on mun uusi harrastus. Kaveripoika kumminkin lupas ruveta mun personal wakeupperiks kesällä joten no hätä! Onneks heräsin kumminkin sen verran ajoissa, että en myöhästynyt tapaamisesta. Menin konttorille käymään klo. 10 am ja siellä meni onneksi vaan puolituntia mun kalliista ajasta. Sen jälkeen piti mennä töissä, mutta kappas, en oo vielä viimisten 4 kuukauden aikana huomannu, että avataan aina klo 11 aamulla? (Mutta eikös sitä sanota, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan?) No, mulla oli siis puolituntia aikaa odotella siinä. Ensimmäinen ajatus että menenpä heseen viettämään aikaani, mutta siitä ohimennessä tulin siihen tulokseen että viimeksi hesenpirtelö oli pahaa, joten se ei olee parempaa tälläkään kertaa. Toisekseen, mun hiukset oli kovia kokeneet kovassa tuulessa, joten päädyin henkkamaukan sovituskoppiin mukanani 5 paria kenkiä. Pikainen hiusten ehostus ja sitten kokeilin ne kengät.
Mitään en kumminkaan ostanut, vaan lähdin käppäilemään takaisin työpaikalle. Sen ansiosta 1. sain varmistuksen että voin suorittaa siellä työssäoppimistani (jos siis aion sitä syksyllä enää ylimääräisenä tehdä) 2. sain varmistettua että voin olla ikuisuuden siellä kultahietikolla heinä-elokuussa (soitin siis toimistolle ja vaihdoin sen pidempään reissuun!) 3. sain matkavakuutuksen hankittua + oman puhelinnumeron sinne, jonka annan sitten myöhemmin fb:ssa niille joille haluan sen antaa. (haha turha siis soitella mun omaan numeroon tai maksatte ja kalliisti!) sen lisäksi myös 4. SAIN HARJOITTELUPAIKAN PÄIVÄKODISTA ! :))))))))))))))) nyt mun tarvitsee vaan tehdä kalenteri puoleksivuodeksi menoineen jotta tiedän milloin mulla olis pariviikkoa vapaata. Onneksi mulla ei oo sinänsä hätää, päiväkodin pomo itsekin lähti lomalle, joten mulla on pari viikkoa aikaa suunnitella mun time schedule! Musta on jotenkin kiva elää niin, että tiedän suurinpiirtein ½-1 vuodella eteenpäin, mitä tulee tapahtumaan. Nytkin mulla on kaikki niin selvää ihan päivämäärineen mitä tuun tekemään seuraavat puolvuotta. Sitä seuraava ½ vuotta on suurinpiirtein tiedossa mutta ei kumminkaan tarkasti.
Eh. Tajusin et mun blogissa lukee kyllä paljon muutakin kuin tästä itse auppari prosessista. Tosin, nää asiathan liittyy sen etenemiseen, right? Sitten kun saan sen mun aikataulun ja lähinnä työvuorot selville, tiedän milloin mulla on täysin vapaata ja voin kiljua riemusta että ihanaa, päiväkoti kutsuu mua niin suurin työ on ohi, onneksi! Tosin aina on mahdollista että a) päiväkoti ei olekkaan mun kutsumus ja totean että noway, Im not going to be around the kids day after day b) oon täysin avuton pelle ja suunnilleen mä oon yks hoidettavista (okei, se ei oo mahdollista) c) ne ei suostu suosittelijoiksi :(
Kaikki hirveydet ja kärsimykset oon kelannut päässäni läpi varmuuden vuoksi, niin mikän ei voi tulla pahana yllätyksenä. Lähinnä mun ongelma on naurettava ja moni varmaan pitää mua säälittävänä, mutta mitä ihmettä mä voin sinne pukea päälle? Ne ei kato hyvällä jos tuun ilman housuja (toisinsanoen lyhyessä hameessa) kuten eräspikku neiti huuteli pitkin kyliä äidilleen mua osoitellen "TOLLA EI OO HOUSUJA ! KATO ÄITI, TOLLA EI OO HOUSUJA!!!" Ok, I get it? Collarit on varmaan ihan hyvä valinta. Eipä siellä ainakaan tuttuja ole ja matkaa päiväkodille alle kilometri. Voin siis käytännössä köyttäytyä jätesäkkiin parinviikon ajaksi!
Tällä hetkellä kumminkin odotan että kesäloma alkaisi ja että olis heinäkuun loppu sekä että palaan takaisin suomeen ja voin palata töihin. Mä voisin veikata, et tästä kesästä tulee taas parempi kuin edellisistä kesistä (kuten jokavuosi), vaikka tuun viettämään aikaa enemmän muiden kuin kavereiden kanssa. Mutta koska mulla alkaa kohta kiertämään semmoinen "kesäkesäkesä!" fiilis, taidan lähteä katselemaan jotain leffaa, jotta maltan odottaa taas paripäivää. :) TJ lähtöön 97 pv!
Pus, M
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
What a wonderful life
Mun ei pitänyt tänään kirjoittaa tänne, mut koska totesin päivän olleen tapahtumarikas ja erikoinen, muutin mieleni. Heräsin 9 am aikaa siihen kun sisko tuli ilmoittamaan että heittää mut ja koiran korialle puol 11 am aikaan, oli pakko nousta. Lähettiin vähä puol 11 jälkeen ja täti haki mut sieltä sitten 13 pm aikaan ja mä olin todellakin seurapiirineidin roolissa tän päivän. Koti-esittelijä oli jo pihalla odottamassa meitä ja mentiin sisälle laittamaan paikat valmiiksi ennen ku vieraat tulee. Kun kaikki oli paikalla, esittelijä aloitti esittelemällä tuotteita. Siinä saatin haistella ja katsella kaikennäköisiä purnukoita ja vieläkin pyörii tuoksut nenässä. Arvonnassa voitin vaaleenpunasen saippuapullon :---------D no, sain ainakin oman vaaleanpunaisen vaahtoutuvan saippuan! (more pink for me...) Tän jälkeen siirryttiin tekemään käsihoitoa. Meille oli aseteltu jokaiselle valkoinen alusta johon vesikuppi, pyyhe viereen, kynsiviila ja kynsinauhan joku puikko tsydeemi. Aloitettiin viilaamaan kynsiä lasisella viilalla, jonka jälkeen kädet veteen "pehmentymään". Sitte alotettiin läträän kuorintojen, kynsinauhojen, päällyslakkojen ja rasvojen kanssa. Lopputuloksena terveen ja kiiltävän näköiset kynnet! Ei uskois että mun kynsinauhatkin vois näyttää noin siisteille :D No, sitten pidettiin kahvihetki jonka jälkeen osa porukasta lähti valumaan kotiapäin. MUTTA MÄ EN. Jäin pöytään kuuntelemaan kun esittelijä kertoi tyttärestään (sattumalta kaimani) yhden perhetutun kanssa, joka on tämän serkku. Tää tytär ja toiselle siis serkku, asuu USA:ssa (sen enempää sijainnista en paljasta) ja toimii lentoemäntänä ja aloittaa Helsinkiin reittilennot. Kyseisellä henkilöllä on koira lemmikkinä, joten tietysti kyselin asioista kun tilaisuus tuli. KOIRIEN EI TARVII OLLA KARANTEENISSA VÄLTTÄMÄTTÄ?????? Tää henkilö on asunut viimiset reilut puolvuotta Suomessa kunnes muutti taas takaisin USA:an kun täältä ei löytynytkään töitä. Ja koira on kulkenut mukana. Riittää siis että on tarpeeksi hyvin rokotukset voimassa! TÄMÄ TIETO OLI SUUUUUUUUUUURI HELPOTUS. Jos päätänkin jäädä siis sille tielle, niin pystyn koska tahansa hakea mun rakkaan pupuseni luokseni.<3 (öö en puhu oikeasta pupusta, vaan nimenomaan koirasta!) Ihan mahtavaa oikeesti. Olin varma että joutuu olemaan siellä karanteenissa pari kuukautta. Ja tää koirakaan ei ole mikään nuorin, samaa luokkaa kuin omani ihih. :)
Kotiin saavuin joskus hieman ennen puoli 6 pm ja lähdin samantein koiran kanssa lenkille. Eka tarkoituksena oli heittää vaan joku nopea lenkki, mut se venykin vähän pidemmäksi :D S sattui soittamaan nimittäin matkalla ja sitten treffattiin sen kanssa. Samalla kun juteltiin ja käveltiin se kysäs ohikulkijalta, sattuisko sillä olemaan sytkäriä. Eipä ollut, koska kyseinen henkilö ei kuulemma polta. Meni ehkä 15 min, niin se tyyppi ilmesty meidän luokse ja sano, että tässä ois tää sytkäri jos vielä tarviit. Veikkaisin et kyseinen jätkä oli ainakin 5 vuotta vanhempi meistä, mutta en ikinä kysynyt sen ikää. Se jäi meidän kanssa ja ku oltiin S:n kanssa lähdössä, se kysy S:ltä josko se lähtis sen kanssa kahville jokukerta! Aws ;) Sattumoisin selvisi myös, että tämä nuorimies asuu yläkerrassamme joka fiksuna vaan totes että ai, sä omistat ton räksyttävän koiran. :D Minä, minäpä hyvinkin. Mikä Sherlock. Ei olisi ikinä pitänyt kysyä missä numerossa se asuu... S myös saattaa aloittaa Go Go Girls ryhmässä, tai ainakin hakee sinne ehkä ! :) Mahtavaa jos hakee koska sit nähdään tositosi usein! Tänään tajusinkin kuinka onkaan ollut ikävä :( No, sittekun oltiin vaihdettu KAIKKI kuulumiset parin viikon ajalta (siinä ajassa kertyy hirveesti kerrottavaa!!) niin lähdettiin kotiinpäin. No, törmäsin yläkerran mummoon joka leperteli kyllä ummet ja lammet mun koiralle. Tosin, sehän siitä on valittanutkin taloyhtiölle, joten yritin olla kiva ja availin sille ovia ja juttelin kaikkee :D Oon huomannu et sitku mainitsen jotain koiran haukkumisesta niin heti ollaankin että "eihän se mitäään!" Haha. Mukava mummo se kyllä oli, ei siinä mitään. Mut toi yläkerran jätkäkii ni ihan great et rohkeutta riittää tulla tuntematonta pyytää treffeille;) Kiitti S:lle joka teki mun illasta ihanan ja käsihoidossakin oli jeespoks!
PS. 99 PÄIVÄÄ LÄHTÖÖN!
Kotiin saavuin joskus hieman ennen puoli 6 pm ja lähdin samantein koiran kanssa lenkille. Eka tarkoituksena oli heittää vaan joku nopea lenkki, mut se venykin vähän pidemmäksi :D S sattui soittamaan nimittäin matkalla ja sitten treffattiin sen kanssa. Samalla kun juteltiin ja käveltiin se kysäs ohikulkijalta, sattuisko sillä olemaan sytkäriä. Eipä ollut, koska kyseinen henkilö ei kuulemma polta. Meni ehkä 15 min, niin se tyyppi ilmesty meidän luokse ja sano, että tässä ois tää sytkäri jos vielä tarviit. Veikkaisin et kyseinen jätkä oli ainakin 5 vuotta vanhempi meistä, mutta en ikinä kysynyt sen ikää. Se jäi meidän kanssa ja ku oltiin S:n kanssa lähdössä, se kysy S:ltä josko se lähtis sen kanssa kahville jokukerta! Aws ;) Sattumoisin selvisi myös, että tämä nuorimies asuu yläkerrassamme joka fiksuna vaan totes että ai, sä omistat ton räksyttävän koiran. :D Minä, minäpä hyvinkin. Mikä Sherlock. Ei olisi ikinä pitänyt kysyä missä numerossa se asuu... S myös saattaa aloittaa Go Go Girls ryhmässä, tai ainakin hakee sinne ehkä ! :) Mahtavaa jos hakee koska sit nähdään tositosi usein! Tänään tajusinkin kuinka onkaan ollut ikävä :( No, sittekun oltiin vaihdettu KAIKKI kuulumiset parin viikon ajalta (siinä ajassa kertyy hirveesti kerrottavaa!!) niin lähdettiin kotiinpäin. No, törmäsin yläkerran mummoon joka leperteli kyllä ummet ja lammet mun koiralle. Tosin, sehän siitä on valittanutkin taloyhtiölle, joten yritin olla kiva ja availin sille ovia ja juttelin kaikkee :D Oon huomannu et sitku mainitsen jotain koiran haukkumisesta niin heti ollaankin että "eihän se mitäään!" Haha. Mukava mummo se kyllä oli, ei siinä mitään. Mut toi yläkerran jätkäkii ni ihan great et rohkeutta riittää tulla tuntematonta pyytää treffeille;) Kiitti S:lle joka teki mun illasta ihanan ja käsihoidossakin oli jeespoks!
PS. 99 PÄIVÄÄ LÄHTÖÖN!
perjantai 15. huhtikuuta 2011
I'll be standing right next to you
Mun elämä loistaa taas kevätauringon kanssa kilpaa, sillä tänään mulla ei ole kuin hyviä asioita tänne jaettavaksi! :)
Demi.fi on jokaisen tytön unelma. Se ei ole raskaustesti, mutta sieltä löytyy keskusteluja joka lähtöön. Sitä kautta myös sain vinkin, mll-lastenhoitokurssi! Pistinpä siis mannerheimin lastensuojelu liitolle sähköpostia, mun tuurilla tietenkin väärälle henkilölle, joten maanantaina varmaan saan oikeasta paikkaa oikeaa informaatiota! (hope so?) Ne siis järjestää suurimmilla paikkakunnilla Suomessa näitä kursseja ja ne maksaa semmoset 35 e joka sisältää harjoittelun perheessä! Sitä kautta siis voi saada niitä lastenhoitokeikkoja. Mulla on kyllä varasuunnitelmakin olemassa...Tällä tiellä, missä asustelen, asuu ihan hirveästi lapsia. Teen tosi kivan ilmoituksen koneella ja tulostan muutama sata kappaletta (koulussa, ofc.......ihan ku käyttäisin omat musteet semmoseen?) ja jakelen postiluukuista! Mutta, se on tosiaan vasta kakkosvaihtoehto jos se on vaihtoehto ollenkaan. :D Ensiviikolla selviää!
Tänään on Muodinyö ja olin luojan kiitos aamuvuorossa töissä. Tosin luulin, että työt alkais 10 joten fiksuna laitoin kellon soimaan puoli 8 aikaan. Tarkistin kumminkin aamulla vielä moneen meen ja enkös mennytkin vasta 11...olisin voinu nukkua pidempään?! No ei se mitään, vedin läppärin syliin ja siinä tunnin datailin haha. Töistä pääsin 17.00 ja voin sanoa että jalat on rättipoikkiväsyneet. Tosin mulla oli ihan sikahyvää ruokaa ruokkiksella (tomaattovuohenjuustokeittoa ja karjalanpiirakoita!!) :D En saa käyttää töissä muita kuin omanliikkeen merkkejä, joten työpäivinä aina pähkin kauan aikaa mitä mä puen päälleni. Tänään päädyin harmaatrikoiseen neuletakkiin, valkoiseen tuubitoppiin ja harmaa valkoiseen "merimies" hameeseen ja koska se hame on oikeasti LYHYT (neuletakkikin pidempi sitä) niin sukkahousut ofc. Mut nekin ihonväriset. Aamulla töihin polkiessa joku vanha pappa alkas kuolaamaan ja huutelemaan mulle, inhaa! Töihin päästyä S ilmoitti heti että sillä on mulle tehtävä, aattelin jo hetken että eikai mikään kamala, no, ei onneksi. Mun tehtävä oli hakea sille kaupasta ruokaa! No se kävi kyllä hyvin, mutta tiedättekö miten hurjaa on käyttää toisen pankkikorttia? Vaikka pinkoodi lukee ylhäällä paperilla niin silti tulee tuska että en kumminkaan osaa. No, kaikkien yllätykseksi, mä osasin! Tänään näki kaikkia kivoja entisiä työkavereita jotka on lopettanu viimesen vuoden aikana ja muutenkin oli semmonen kiva fiilis. Tänään kävi myös mukavia tuttuja ostoksilla, ne piristää myös aina ! :-)
Muistatte varmaan, kun oon myös tuskaillu sen työharjottelun kanssa? Ehdin jo vaateliikkeen konttorin kanssa sopia ensiviikolle tapaamisen, jotta voimme keskustella siitä että mitkä päivät olisin. Käytännössä sain jo sen paikan, mutta luulenpa että joudun perumaan koko harjoittelun konttorilla. En ollut tänään koulussa kun harjoittelun ohjaamistunti oli, mutta Emma sanoi, että riittää kun käyttää kassaa siinä. No, minähän voin suorittaa sen harjoittelujakson kummassa tahansa liikkeessä! :-) (sisaryhtiöt, joissa työskentelen) Tää oli ihan mahtava tieto, sillä mun ei tarvii opetella periaatteessa mitään. Voin vaan keskittyä kerrankin toiseen, töihin TAI kouluun ! :) Ainiin, mulla on tosiaan kyllä ne lukiopäivät torstaisin ja perjantaisin. No, niistäkin voin olla pois tarvittaessa. Mut ihan mahtavaa! Pääsen keskiviikkona kertomaan tästä kun meen töihin :) Tai miksen tietty voi olla molemmissa. :D Ihan miten ne vaan tarvitsee. Mut iloitsen tästä!
Tänään postilaatikosta oli kolahtanut mulle postia, joka odotti keittiössä kun tulin töistä kotiin. Se oli kirje, jossa oli mun matkalasku jossa komeili maksettavan summan kohdassa 0 €! Kirjeessä mukana myös komeili matkalaukkuun kiinnitettävät ne laput joihin laitetaan kohteen osoite :D Osoitelaput siis kai? Ihan mahtavaa! Ajattelin että siinäkin menis kauan aikaa, mut se kaikki tapahtu 2 päivän aikana.
Demi.fi on jokaisen tytön unelma. Se ei ole raskaustesti, mutta sieltä löytyy keskusteluja joka lähtöön. Sitä kautta myös sain vinkin, mll-lastenhoitokurssi! Pistinpä siis mannerheimin lastensuojelu liitolle sähköpostia, mun tuurilla tietenkin väärälle henkilölle, joten maanantaina varmaan saan oikeasta paikkaa oikeaa informaatiota! (hope so?) Ne siis järjestää suurimmilla paikkakunnilla Suomessa näitä kursseja ja ne maksaa semmoset 35 e joka sisältää harjoittelun perheessä! Sitä kautta siis voi saada niitä lastenhoitokeikkoja. Mulla on kyllä varasuunnitelmakin olemassa...Tällä tiellä, missä asustelen, asuu ihan hirveästi lapsia. Teen tosi kivan ilmoituksen koneella ja tulostan muutama sata kappaletta (koulussa, ofc.......ihan ku käyttäisin omat musteet semmoseen?) ja jakelen postiluukuista! Mutta, se on tosiaan vasta kakkosvaihtoehto jos se on vaihtoehto ollenkaan. :D Ensiviikolla selviää!
Tänään on Muodinyö ja olin luojan kiitos aamuvuorossa töissä. Tosin luulin, että työt alkais 10 joten fiksuna laitoin kellon soimaan puoli 8 aikaan. Tarkistin kumminkin aamulla vielä moneen meen ja enkös mennytkin vasta 11...olisin voinu nukkua pidempään?! No ei se mitään, vedin läppärin syliin ja siinä tunnin datailin haha. Töistä pääsin 17.00 ja voin sanoa että jalat on rättipoikkiväsyneet. Tosin mulla oli ihan sikahyvää ruokaa ruokkiksella (tomaattovuohenjuustokeittoa ja karjalanpiirakoita!!) :D En saa käyttää töissä muita kuin omanliikkeen merkkejä, joten työpäivinä aina pähkin kauan aikaa mitä mä puen päälleni. Tänään päädyin harmaatrikoiseen neuletakkiin, valkoiseen tuubitoppiin ja harmaa valkoiseen "merimies" hameeseen ja koska se hame on oikeasti LYHYT (neuletakkikin pidempi sitä) niin sukkahousut ofc. Mut nekin ihonväriset. Aamulla töihin polkiessa joku vanha pappa alkas kuolaamaan ja huutelemaan mulle, inhaa! Töihin päästyä S ilmoitti heti että sillä on mulle tehtävä, aattelin jo hetken että eikai mikään kamala, no, ei onneksi. Mun tehtävä oli hakea sille kaupasta ruokaa! No se kävi kyllä hyvin, mutta tiedättekö miten hurjaa on käyttää toisen pankkikorttia? Vaikka pinkoodi lukee ylhäällä paperilla niin silti tulee tuska että en kumminkaan osaa. No, kaikkien yllätykseksi, mä osasin! Tänään näki kaikkia kivoja entisiä työkavereita jotka on lopettanu viimesen vuoden aikana ja muutenkin oli semmonen kiva fiilis. Tänään kävi myös mukavia tuttuja ostoksilla, ne piristää myös aina ! :-)
Muistatte varmaan, kun oon myös tuskaillu sen työharjottelun kanssa? Ehdin jo vaateliikkeen konttorin kanssa sopia ensiviikolle tapaamisen, jotta voimme keskustella siitä että mitkä päivät olisin. Käytännössä sain jo sen paikan, mutta luulenpa että joudun perumaan koko harjoittelun konttorilla. En ollut tänään koulussa kun harjoittelun ohjaamistunti oli, mutta Emma sanoi, että riittää kun käyttää kassaa siinä. No, minähän voin suorittaa sen harjoittelujakson kummassa tahansa liikkeessä! :-) (sisaryhtiöt, joissa työskentelen) Tää oli ihan mahtava tieto, sillä mun ei tarvii opetella periaatteessa mitään. Voin vaan keskittyä kerrankin toiseen, töihin TAI kouluun ! :) Ainiin, mulla on tosiaan kyllä ne lukiopäivät torstaisin ja perjantaisin. No, niistäkin voin olla pois tarvittaessa. Mut ihan mahtavaa! Pääsen keskiviikkona kertomaan tästä kun meen töihin :) Tai miksen tietty voi olla molemmissa. :D Ihan miten ne vaan tarvitsee. Mut iloitsen tästä!
Tänään postilaatikosta oli kolahtanut mulle postia, joka odotti keittiössä kun tulin töistä kotiin. Se oli kirje, jossa oli mun matkalasku jossa komeili maksettavan summan kohdassa 0 €! Kirjeessä mukana myös komeili matkalaukkuun kiinnitettävät ne laput joihin laitetaan kohteen osoite :D Osoitelaput siis kai? Ihan mahtavaa! Ajattelin että siinäkin menis kauan aikaa, mut se kaikki tapahtu 2 päivän aikana.
Enää 101 päivää ja tää paikka odottaa mua:
Lämpötilat roikkuvat siinä +30 ja +42 celsius asteen välillä kesällä;) Parasta siis olisi olla kunnon rusketus, kun tulen takaisin tänne pohjolaan! En tiedä mikä siinä on, mutta rakastan ruskettunutta ihoa. (Voisin sanoa siis rakastavani melanoomaa...) Joten tänävuonna epämääräiset ainaiset pieleenmenevät itserusketus yritykset on turhia, enkä niitä ole harrastanutkaan ylivuoteen. Toisekseen, en pidä uimisesta. Mutta jos ei ole rantaloma, ei ole auringonottomahdollisuudetkaan parhaimmasta päästä. Toi turkoosi vesi näyttää kyllä niin nätiltä, että pakko mun on siellä käydä kumminkin. Uudet bikinit ois kova sana, jos meinaan siellä muutenkaan näyttäytyä :D No, tänäänhän se palkkakuitti olikin saapunut ja tilille tuli taas monilukuinen summa rahaa! Ostosmahdollisuudet ja kaikki ruokapaikatkin, voin vaan kuvitella! Jos toissakesän reissulla briteissä lihoin lähestulkoon 10 kg 3 viikon aikana, lihonko tällä kertaa tuplasti? Toivon mukaan en, muuten mun rantakuntoon 2011 ois mennyt HUKKAAN. Muutenkin tuntuu että vaatekoko alkaa uhkaavasti siirtyä seuraavaan...toivon mukaan olen vaan harhaluuloinen. Onneksi äiti ei tiedä tosta mun kohteesta sen enempää, baareihin pääsee 17 vuotiaat ja pystyisin ostamaan siellä laillisesti juomatkin. Kyseinen paikka on nimittäin semmoinen menomesta, että biletystä riittää viikon jokaiselle vuorokaudelle ajankohdasta riippumatta kelloon katsomatta. No, se ei oo ehkä ihan mun juttu loppupeleissä kumminkaan, mutta jotain erilaista kumminkin! :-) Mulle riittää jos saan hyvää ruokaa, uusia tuttavuuksia ja sen rusketuksen!!! 101 päivää kuulostaa hurjalle ajalle, mutta sunnuntaina niitä päiviä on jäljellä enää 99! (Eli alle sata!!!)
Sunnuntaina taas vuorostaan mä menen hienostuneiden ihmisten käsihoito tilaisuuteen. Sattumalta mun täti emännöi tätä tilaisuutta taas kerran, kuten viimevuonna kasvohoidon merkeissä. Mä pääsen valmistamaan alkupaloja ja muuta purtavaa, kunhan vien ensin koiran hoitoon siksi aikaa. Pääsen itse osallistumaan myös kyseiseen käsihoitoon ja lopuksi saan kuulla kommentteja siitä miten mä oon taas muuttunut. (Eikö kasvaminen ja aikuistuminen ole ihan luonnollinen juttu?) Suurin osa niistä on katsellut mun elämää reilu kymmenisen vuotta sitten jo, joten onhan niillä varaa todeta että kappas, olet saanut pituutta hieman lisää! (Hyvä havainto, luulin itse jääväni alimittaiseksi.) No, onhan mulla kerrottavaa niille jos ne sitä kaipaa. Kyllä multa juttua lähtee, jos joku vaan on kiinnostunut mun asioista. Eikä mua siis haittaa, että sinne joudun. Täti pyysi mut ihan vapaaehtoisesti ja vapaaehtoisena sinne menenkin. Voisin itsekkin ruveta moiseen ja alkaa emännöidä noita juttuja! Kaikki kivat rakkaat tyttöset koolle kerran kuukaudessa kauneudenhoidon merkeissä, kuulostaako kiehtovalle? Niin, älkää unohtako, että sisältää myös ruokaa. Ja se joka emännöi, saa ilmaisena jonkun lahjan teemaan liittyen! Musta se kuulostaa todella hyvältä, mutta katsotaan jos mä saisin tommosen vielä tungettua vaikka loppuvuoden suunnitelmiin !
Tosta matkasta vielä sen verran, että olin vielä hetki sitten varma että joudun sinne yksin. Mut saattaa olla että en joudukkaan! Anne ja Klaus, toinen, molemmat tai ei kumpikaan, saattaa lähteä mukaan!!! Ihan mahtavaa sekin <3 Toisaalta, ei haittaa jos yksin menen, mutta lentokoneessa puolet päivästä istuen tuntematta ketään saattaa olla puuduttavaa kuten sitä seuraavat viikot ja takaisin tulo :D Onneksi Anne saa tietää ensiviikolla pääseekö vai eikö ja Klaus...siitä en tiedä :-D Pakotan sen mukaan jos ei muuten >:)
Löysin myös uuden aupair sivuston, jota en aamulla ehtinyt sen tarkemmin tutkia, mutta tiedän että tää ilta menee siihen sekä tota matkalaskun mukana tullutta matkaopasta selaillessa!
Puspus murmelit
M
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
May someone help me, please?
Päiväkodista on oltu pari päivää ihan hissukseen, ei ole kuulunut minkään näköistä vastausta sitten maanantain. Nyt jos ne päättikin, että ei sinne mitään lyhyt aikaista harkkaria oteta niin argh! Kohta mun ainut ja viimeinen vaihtoehto on vaan mennä jonkun tuiki tuntemattoman luokse ilmoittamaan olkaa koputtaen, että ole kiltti ja pidä vapaata lastenhoidosta, mä hoidan sitä vähän aikaa. No, sitä mä en kumminkaan koskaan tuu tekemään joten ehkä mun pitäis vaan edelleen kuumeisesti yrittää noita päiväkoteja. Mullahan ei olisi ongelmaa, ellei mulla a) olisi jo valmiiksi työ b) olisi se typerä kesälukio, JOKA EI MUUTEN MAKSA MULLE MITÄÄN ! HA, kannattaa olla yhdistelmäopiskelija niin pääsee halvalla... c) olisi koulua, joka vie 99 % mun elämästä nuoruusvuosina d) jo mainittua työtä, joka vie mun _KAIKKI_ lomatkin !!!!!!!!! e) ei olisi elämää, niin mulla olis oikeesti aikaa tehdäkkin jotain. Muttakun ei, niin ei. TYÖ ON ASIA MIKÄ PILAA KAIKEN. Joten mä kadehtin niitä tuotapikaa, jotka jäävät kesätyöhaussa ilman töitä. Onnekkaita ihmisiä, se on vaan palvelus. (Okei, okei. Rakastan työn tekemistä, mutta en sitä että mä joustan mutta työ ei!)
Luovuin siis täysin tämän kesäisestä kuukauden kestävästä Californian matkastani vain siksi, että minua satutaan tarvimaan töissä. Niin. It sucks. No, en sentään luovu kaikesta. Olin helpottunut sähköpostiviestistä, joka oli lukion apulaisrehtorilta, joka ilmoitti että minulle ei ikinä saavu sitä laskua kesälukiosta! Toinen päivää piristävä asia oli se, että inhoamani aineen opettaja oli ostanut meille lentokoneesta (mitä se siellä oli tehnyt?) lakupiippuja, joita sain huimat 2 kappaletta! Niitä mussutinkin 1,5 h (mitä vikaa imeskellä lakua? ei se ihan kurkkupastillista käy mutta läheltä liippaa!) ja aika meni kerrassaan hurjaa kyytiä (not).
Mä olen kyllä myös taitava venyttämään puheluja. Asia, jonka saisi hoidettua hetkessä, kestää mulla varmaan tunnin. Mua alkaa nolottamaan, että soitan EF:lle harva se päivä. Eilen puhuin yhden miespuolisen kanssa (joka ei ilmiselvästi ole koskaan saanut koulutusta asiakaspalveluun) jonka kanssa sain kyllä asiat hoidettua nopeasti, mutta auta armias kun soitin sinne hetken päästä uudestaan (mistä oli sovittu) puhuin toisen virkailijan kanssa (naispuolinen) oli pakko kysyä jonkun ajan päästä että ei kai sulla ole hirveä kiire, sillä mun asiani saattaa kestää hiukan pidempään kuin mitä saattaisi olettaa. No, ihan mukavasti puhelinkin puhelimessa varmaan lähestulkoon 2 h yhteensä eilen, eihän siinä mitään. Kohta sieltä pitäisi taas tulla soitto :-D Mutta enää 103 päivää lähtöön ! (2 kokonaista kuukautta tässä välissä ennen, ei siis paljoa!) Se auttaa ehkä pahimpaan tuskaan ja hätään. Sekä pääsen harjoittelemaan lentokenttä taitojani, joista saan edelleen ihme panikointeja ilman syytä.........
Kolmas tämmöinen supertärkeä aihe, mun hakemus. Mä vaan olen täyttänyt sen satunnaisesti pikku informaatioita täyteen, sitten joku kehtaa laittaa mulle sähköposti viestiä CC:ltä että tässä lista parannusehdotuksista hakemukseesi. Tiedän, että yrittävät vaan auttaa, mutta närkästytti hieman, ei kai ne oikeasti kuvittele mun laittavan semmosta raaka versiota minnekkään? Sekin, että halusin vaan kokeilla jotain valokuvaa siihen, niin "kuvassa tulisi olla lasten kanssa". Musta tuntuu että mun valokuvasta tulee photoshopattu tapaus...googlesta joku kiva kuva ja oma naama tilalle yhdelle henkilölle, käykö? Heitelkää oikeasti jooko niitä ideoita mulle miten saisin nyt lastenvahtihommia! :-D Sillä tiedän, että teitä on useampi anonyymi silmäpari siellä ruudun toisella puolella lukemassa (anonyymit pystyy kommentoimaan myös!) ja apu oikeasti on tarpeen. Mä muistan teitä sitten paketein joita voi kolahdella ensikesästä lähtien postista, jos te autatte mut selviämään tästä ongelmasta. Paperi sotakin kuulostaa jo tarpeeksi vaativalta mun aivoille.
Sähköpostin luukusta kolahti myös tänään persoonallisuustesti. Täytin jo ja pistin menemään, luojan kiitos mä ymmärsin sen (eli mun kielellinen taito ei oo ehkä niin heikko?) jospa se samainen nainen joka kehtasi ruikuttaa hakemuksesta pistäisi mulle totuudentorvet esille ja analysoi sitten vastausten perusteella mun persoonallisuuden. Vaihtoehdot olivat a,b,c,d tätä luokkaa jokainen:
1.
a) olen sosiaalinen
b) tulen toimeen hyvin ihmisten kanssa
c) pidän erilaisten ihmisten kanssa olemisesta
d) tunnen itseni hyvin joukkoon sopeutuvaksi
joista piti valita ENITEN ja VÄHITEN itseään muistuttava vaihtoehto. Eniten mua ärsytti se, että jokaiseen olisi voinut laittaa kyllä ja sitten hyvään vaihtoehtoon piti pistää että joo, tommonen mä vähiten olen, vaikka olisinkin yhtäpaljon kuin muitakin. Huh huh, muuta en kyllä osaa sanoa. Tosin, ainahan noi persoonallisuustestit on vähän eriskummallisia, ettei niistäkään pysty ennakoimaan vastausta. Jos vaihtoehdot on a) olen sosiaalinen b) olen sosiaalinen hylkiö c) tulen toimeen ihmisten kanssa, mutta pysyn mielummin eristyksissä niin aika selvää että a vaihtoehdon valinnut saa ne pojot itselleen ja b:n valinnut sähköpostiinsa "Pahoittelemme, ette päässeet mukaan ohjelmaan" viestin. Mua nyt vaan alkaa hermostuttamaan noi vastaukset mitä saan niistä, koska jos se menikin surkeasti, mun tulevaisuus on tuhottu. Ja ihan turhaan tein tämänkin blogin sitten. Joten parasta olis mennä hyviiiiiiiiiiiiiiin!
Mä taidan kuluttaa loppupäivän itkupotkuraivareihin siitä että asiat pysyy vaan paikoillaan eikä etene vaikka miten polkisin eteenpäin. Aina joku on kiinni jostain, tai mielummin siirtäisin aikaa. Se sopis yhtähyvin. Helpottavaa oli myös huomata, että mun syksyn 8 vk työssäoppimisjaksossa mä olen vain niistä 4. Ensimmäinen viikko menee koulussa, 4 seuraavaa töissä, 3 seuraava YO-kirjoituksissa. Joten turhaan mitään kovin erityisen vakituista paikkaa otan, joku jolle käy mun epämääräinen pomppinen ja sählääminen ja juokseminen paikasta toiseen, sopii paremmin kuin hyvin mun tilanteeseen, kiitos.
Pirteää loppuviikkoa all of you :-)
M
Luovuin siis täysin tämän kesäisestä kuukauden kestävästä Californian matkastani vain siksi, että minua satutaan tarvimaan töissä. Niin. It sucks. No, en sentään luovu kaikesta. Olin helpottunut sähköpostiviestistä, joka oli lukion apulaisrehtorilta, joka ilmoitti että minulle ei ikinä saavu sitä laskua kesälukiosta! Toinen päivää piristävä asia oli se, että inhoamani aineen opettaja oli ostanut meille lentokoneesta (mitä se siellä oli tehnyt?) lakupiippuja, joita sain huimat 2 kappaletta! Niitä mussutinkin 1,5 h (mitä vikaa imeskellä lakua? ei se ihan kurkkupastillista käy mutta läheltä liippaa!) ja aika meni kerrassaan hurjaa kyytiä (not).
Mä olen kyllä myös taitava venyttämään puheluja. Asia, jonka saisi hoidettua hetkessä, kestää mulla varmaan tunnin. Mua alkaa nolottamaan, että soitan EF:lle harva se päivä. Eilen puhuin yhden miespuolisen kanssa (joka ei ilmiselvästi ole koskaan saanut koulutusta asiakaspalveluun) jonka kanssa sain kyllä asiat hoidettua nopeasti, mutta auta armias kun soitin sinne hetken päästä uudestaan (mistä oli sovittu) puhuin toisen virkailijan kanssa (naispuolinen) oli pakko kysyä jonkun ajan päästä että ei kai sulla ole hirveä kiire, sillä mun asiani saattaa kestää hiukan pidempään kuin mitä saattaisi olettaa. No, ihan mukavasti puhelinkin puhelimessa varmaan lähestulkoon 2 h yhteensä eilen, eihän siinä mitään. Kohta sieltä pitäisi taas tulla soitto :-D Mutta enää 103 päivää lähtöön ! (2 kokonaista kuukautta tässä välissä ennen, ei siis paljoa!) Se auttaa ehkä pahimpaan tuskaan ja hätään. Sekä pääsen harjoittelemaan lentokenttä taitojani, joista saan edelleen ihme panikointeja ilman syytä.........
Kolmas tämmöinen supertärkeä aihe, mun hakemus. Mä vaan olen täyttänyt sen satunnaisesti pikku informaatioita täyteen, sitten joku kehtaa laittaa mulle sähköposti viestiä CC:ltä että tässä lista parannusehdotuksista hakemukseesi. Tiedän, että yrittävät vaan auttaa, mutta närkästytti hieman, ei kai ne oikeasti kuvittele mun laittavan semmosta raaka versiota minnekkään? Sekin, että halusin vaan kokeilla jotain valokuvaa siihen, niin "kuvassa tulisi olla lasten kanssa". Musta tuntuu että mun valokuvasta tulee photoshopattu tapaus...googlesta joku kiva kuva ja oma naama tilalle yhdelle henkilölle, käykö? Heitelkää oikeasti jooko niitä ideoita mulle miten saisin nyt lastenvahtihommia! :-D Sillä tiedän, että teitä on useampi anonyymi silmäpari siellä ruudun toisella puolella lukemassa (anonyymit pystyy kommentoimaan myös!) ja apu oikeasti on tarpeen. Mä muistan teitä sitten paketein joita voi kolahdella ensikesästä lähtien postista, jos te autatte mut selviämään tästä ongelmasta. Paperi sotakin kuulostaa jo tarpeeksi vaativalta mun aivoille.
Sähköpostin luukusta kolahti myös tänään persoonallisuustesti. Täytin jo ja pistin menemään, luojan kiitos mä ymmärsin sen (eli mun kielellinen taito ei oo ehkä niin heikko?) jospa se samainen nainen joka kehtasi ruikuttaa hakemuksesta pistäisi mulle totuudentorvet esille ja analysoi sitten vastausten perusteella mun persoonallisuuden. Vaihtoehdot olivat a,b,c,d tätä luokkaa jokainen:
1.
a) olen sosiaalinen
b) tulen toimeen hyvin ihmisten kanssa
c) pidän erilaisten ihmisten kanssa olemisesta
d) tunnen itseni hyvin joukkoon sopeutuvaksi
joista piti valita ENITEN ja VÄHITEN itseään muistuttava vaihtoehto. Eniten mua ärsytti se, että jokaiseen olisi voinut laittaa kyllä ja sitten hyvään vaihtoehtoon piti pistää että joo, tommonen mä vähiten olen, vaikka olisinkin yhtäpaljon kuin muitakin. Huh huh, muuta en kyllä osaa sanoa. Tosin, ainahan noi persoonallisuustestit on vähän eriskummallisia, ettei niistäkään pysty ennakoimaan vastausta. Jos vaihtoehdot on a) olen sosiaalinen b) olen sosiaalinen hylkiö c) tulen toimeen ihmisten kanssa, mutta pysyn mielummin eristyksissä niin aika selvää että a vaihtoehdon valinnut saa ne pojot itselleen ja b:n valinnut sähköpostiinsa "Pahoittelemme, ette päässeet mukaan ohjelmaan" viestin. Mua nyt vaan alkaa hermostuttamaan noi vastaukset mitä saan niistä, koska jos se menikin surkeasti, mun tulevaisuus on tuhottu. Ja ihan turhaan tein tämänkin blogin sitten. Joten parasta olis mennä hyviiiiiiiiiiiiiiin!
Mä taidan kuluttaa loppupäivän itkupotkuraivareihin siitä että asiat pysyy vaan paikoillaan eikä etene vaikka miten polkisin eteenpäin. Aina joku on kiinni jostain, tai mielummin siirtäisin aikaa. Se sopis yhtähyvin. Helpottavaa oli myös huomata, että mun syksyn 8 vk työssäoppimisjaksossa mä olen vain niistä 4. Ensimmäinen viikko menee koulussa, 4 seuraavaa töissä, 3 seuraava YO-kirjoituksissa. Joten turhaan mitään kovin erityisen vakituista paikkaa otan, joku jolle käy mun epämääräinen pomppinen ja sählääminen ja juokseminen paikasta toiseen, sopii paremmin kuin hyvin mun tilanteeseen, kiitos.
Pirteää loppuviikkoa all of you :-)
M
maanantai 11. huhtikuuta 2011
GGG
Mä niin tiesin, että mua odottaisi vastaukset niin Cultural Carelta, kuin päiväkodeiltakin sähköpostissa iltapäivään mennessä. Cultural Carelta odottikin aika ihana yllätys. Aloitanpa koko prosessin alusta! Jeespoks, se meinaa sitä kamut, että mulla on uusi haastattelu kesän aikana. Ei, se ei johdu siitä, että ne epäileekin mun taitoja. Se johtuu vaan siitä, että haastattelu menee vuodessa vanhaksi. Jos mä kävin sen haastattelun viimekuussa, joutuisin lähtemään alkuvuodesta mikä ei onnistu (mikä varmasti on tullut harvinaisen selväksi joka postauksessa?!?) No mutta, mikäpä siinä. Uusi haastattelu sopii mulle hyvin, koska osaan varautua siihen paremmin!
Päiväkodit sen sijaan...kuten facessa jo kerroinkin, mitä ihmettä, jos pyydänpalkallista palkatonta harjoittelua ja saan vastauksena että meillä olisi tarjota kyllä sulle palkallista työtä. No, vastaushan lähti sinne suuntaan että Joo, ette ole mitä etsin mutta kiitos kumminkin. Toinen päiväkoti sen sijaan vaikuttaa aika lupaavalle! Sieltä ei tyrkytetty rahaa (luojan kiitos, tunkekaa ne rahanne muualle) vaan kysyttiin asiallisesti miten mulla olisi mahdollisuus tehdä siellä. :) Toivon mukaan huomenna olisi taas jo vastattu!
Mä ajattelinkin että pyydän koulutuspäälliköltä työlupa todistusta, jolla saan tehdä töitä ollen koulusta pois. Sitte olisin vaa pari viikkoo siellä päiväkodissa haha olenko nero ai en? No, onhan mulla tietty aina mahdollisuus että suoritan sen vasta syksyllä kun on muutenkin työharjottelu (ainahan mä voin luistaa vähäsen)...
Mahtia kyllä siis kerrassaan, että aloitan koko homman alusta. Toisaalta, pääsen taas uudestaan viehätyksen vetovoimaan (kaksinverroin <3) enemmän kuin nyt olen! (Se meinaa ystävät rakkaat sitä, että kuuntelette ensi kesän, syksyn, talven ja kevään tätä mun intoilua. Vuosi siis. Mutta sehän menee äkkiä! Nimittäin tiedättekö mitä ;)
1. Varattiin tänään alustavasti jo ABI 2012 risteily !!!! Oh boys tiedättekö miten äkkiä toi aika tulee menemään?! Se on jo ensi helmikuussa! Mikä tarkoittaa että...10 kk jälellä!
2. Mun täti ottaa koiranpennun! Se tulee muutaman viikon päästä niille ja tiedättekö, että ei mene kauaakaan aikaa kun se täyttää vuoden, eli alle vuoden päästä! Se ensimmäinen vuoosi menee niin äkkiä! :)
3. Ilmoittauduin ylioppilas kokeisiin! Kirjoitan kaikki syksyllä. Sinne on alle puolivuotta!
Ja viimeisenä, voin paljastaakin jo täällä blogissa sen harrastuksen jonka aloitan! Tittidididittidittidiii! TANSSI. Mutta ei mikään unvisible dance, vaan Go Go Girls ryhmässä! :)
Ensikauden alettua tuutte näkemään mut sitten KooKoon (jääkiekkojoukkue, dudes) peleissä tanssityttönä huiskat heiluen !!
Tää harrastus sopii paremmin kuin hyvin mun ajankäyttösuunnitelmaan, sillä kausi loppuu keväällä, eikä tarvitse jättää sitä kesken kaiken kesken! :P Kuin yllättävää se onkin, olen
I-N-N-O-I-S-S-A-N-I !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! ::)) Muutama rakas ihana ihminen onkin jo lupautunut tulla peleihin kattomaan kun nolaan itseni :D mutta minun on valitettavasti mentävä nyt tiskaamaan joten,
luv u guys <3
M
Päiväkodit sen sijaan...kuten facessa jo kerroinkin, mitä ihmettä, jos pyydän
Mä ajattelinkin että pyydän koulutuspäälliköltä työlupa todistusta, jolla saan tehdä töitä ollen koulusta pois. Sitte olisin vaa pari viikkoo siellä päiväkodissa haha olenko nero ai en? No, onhan mulla tietty aina mahdollisuus että suoritan sen vasta syksyllä kun on muutenkin työharjottelu (ainahan mä voin luistaa vähäsen)...
Mahtia kyllä siis kerrassaan, että aloitan koko homman alusta. Toisaalta, pääsen taas uudestaan viehätyksen vetovoimaan (kaksinverroin <3) enemmän kuin nyt olen! (Se meinaa ystävät rakkaat sitä, että kuuntelette ensi kesän, syksyn, talven ja kevään tätä mun intoilua. Vuosi siis. Mutta sehän menee äkkiä! Nimittäin tiedättekö mitä ;)
1. Varattiin tänään alustavasti jo ABI 2012 risteily !!!! Oh boys tiedättekö miten äkkiä toi aika tulee menemään?! Se on jo ensi helmikuussa! Mikä tarkoittaa että...10 kk jälellä!
2. Mun täti ottaa koiranpennun! Se tulee muutaman viikon päästä niille ja tiedättekö, että ei mene kauaakaan aikaa kun se täyttää vuoden, eli alle vuoden päästä! Se ensimmäinen vuoosi menee niin äkkiä! :)
3. Ilmoittauduin ylioppilas kokeisiin! Kirjoitan kaikki syksyllä. Sinne on alle puolivuotta!
Ja viimeisenä, voin paljastaakin jo täällä blogissa sen harrastuksen jonka aloitan! Tittidididittidittidiii! TANSSI. Mutta ei mikään unvisible dance, vaan Go Go Girls ryhmässä! :)
Ensikauden alettua tuutte näkemään mut sitten KooKoon (jääkiekkojoukkue, dudes) peleissä tanssityttönä huiskat heiluen !!
Tää harrastus sopii paremmin kuin hyvin mun ajankäyttösuunnitelmaan, sillä kausi loppuu keväällä, eikä tarvitse jättää sitä kesken kaiken kesken! :P Kuin yllättävää se onkin, olen
I-N-N-O-I-S-S-A-N-I !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! ::)) Muutama rakas ihana ihminen onkin jo lupautunut tulla peleihin kattomaan kun nolaan itseni :D mutta minun on valitettavasti mentävä nyt tiskaamaan joten,
luv u guys <3
M
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
I need you to need me
Taas vaihteeksi tylsääkin tylsemmän superboringin sunnuntai päivän kunniaksi aattelin tehdä postauksen. :) Tänään on kyllä ollut aivan älyttömän kaunis sää, mutta koska sää ei puhuttele paljoa eikä ole tämän blogin ydin, jatkan asiasta seuraavaan! (Löysin itselleni muuten aivan älyttömän kivan harrastuksen! Ensikuussa alkaisi, mutta en vielä paljasta mikä, jos jostain syystä en pääsekkään mukaan.)
Aamulla pistin Cultural Carelle sähköpostia menemään kun piti kysellä hieman noista papereista mitä joudun hommaamaan ja täyttämään :D Oikeastaan en ole edes varma, mitä kaikkea mun pitää hommata ja täyttää :'D Paitsi äsken CC sivuilla vieraillessani huomasin, että siellähän on varsin tarkat ohjeet tästä. Hyvä minä!
Joo kiva, jos laitan paperit 6 kk päästä, ei mulla ole päättötodistusta? Mur. Mun on pakko laittaa siis sen hetkinen opinto-ote menemään! Jos ne ei usko että valmistun ensivuoden keväänä niin se on sitten harmillisempi homma. Smart me, olin jo tilailemassa rikosrekisteriotettani mutta 3 kk ennen?? tyyliin vasta ensi helmikuussa. Mutta hei, se aikahan menee äkkiä, kun ajattelee et sillon on uudet vanhat ja ABI päivä! Niin ne vuodet vaan vierähtää ;)
Huomenna mun pitää palauttaa lukion rehtorille mun ilmoittautuminen syksyn kirjoituksiin ja tulin nyt sitten siihen päätökseen, että ensikeväänä on hirveästi muuta, joten mä taidan kirjoittaa itseni syksyn 2011 ylioppilaaksi :) Tiedän, syksyllä ne ei ole niin hohdokkaita kuin keväällä, mutta mulla on todellakin parempaakin tekemistä kuin miettiä minkä mekon päälleni aion pistää silloin keväällä! :D Joten siis, nopeutan hieman aikataulua. Syksyn kirjoitukset alkaa syyskuussa ja marraskuussa kai on lakkiaiset. Siitä saan ainakin lukio todistuksen syksyllä lähetettäväksi jo!
Ajokorttikopion saatte vasta kyllä kanssa marraskuussa, sillä vaikka voisin aloittaa jo nyt autokoulun (2 päivää alle puolvuotta ni oon 18!!) mutta mitä turhaan, inssii ja kirjallisia en vois suorittaa kumminkaan ennen sitä :D Ja kerta rikosrekisteriote ei kelpaa tän vuoden puolella ni odottakaaa sitten sinne ensivuoteen.........
Tiesittekö että odottaminen on yksi piinallisimmista asioista maanpäällä? Oli kyse sitten tästä, tai siitä että kaveri myöhästyy tapaamisesta, bussi on myöhässä tai lento myöhästyy, se on aina yhtä tuskastuttavaa. Mua pelottaa että mun into lannistuu täysin vielä tämän asian tiimoilta, kun en saa sitä etenemään. Tai saan, mullahan olisi tehtävää. L lupasi auttaa mua kuvaamaan Aupair videon (joka kuulemma edistää hirveästi perheen löytämistä nopeammin) ja varmaankin kesän aikana ois syytä tehdä se. Ja se pahin, mun pitäisi saada sitä lastenhoitokokemusta LISÄÄ. Ihan kiva, mutta Nordic Nanniesista ei oo pahemmin mitään kuulunut ja veikkaan että se johtuu siitä että tällä alueella ihmiset ei oo kuullu siitä. (Minäkin sen kaivoin googlesta kauhean vaivan takaa!) Alan kohta olla epätoivoinen sen suhteen, sillä mun PITI mennä harjotteluun omatoimisesti päiväkotiin, mutta aivan kun siitä mitään tulisi? Mun kesä bookattiin multa ohi sivusuun ja nyt ihmettelen vaan että miten tässä näin kävi. No, ajattelin että onhan mulla lomaa koulustakin, mutta jostain syystä luulen että en saa pitää niitä lomia LOMINA. Viime kesänä sain viettää 2 päivää Kotkan meripäivillä, pioneereissa olin ja niin edelleen, mutta tämä kesä? Mä en oikeastaan tiedä miten mun pitäis tähän varautua. Kaiken teen kumminkin _omasta_ aloitteesta, eli eihän mua mihinkään ole pakotettu. Itse haluan mennä kesällä KOULUUN (jonne harva aivoilla ajatteleva suostuu menemään), tai on se vähän pakko mutta koulu eikä muu taho siihen pakota, itse lupauduin olemaan hela sommaren töissä (mulla on aina mahdollisuus kieltäytyä, mutta työnarkomaanit eivät sano EI töille!) ja etukäteen tiedän että on tulossa ylikuuma kesä (paitsi kesäkuu ilmeisesti viileä) ja siellä ei ole minkäännäköistä ilmaistointia. Paahtuminen on siis tän kesän kova juttu! Itse haluan aloittaa sen harrastuksen, sillä en ole harrastanut mitään pariin vuoteen. Itse myös päätin kirjoittaa syksyllä kaikki pakolliset, joten kaikki arvannee mitkä tulee olee iltaisin mun satuja ennen nukkumaanmenoa ::) Plus se että itsehän teen "vapaaehtoistyötä" ja ansaitsin sen matkan!! Sinne haluaisin, mutta pitää kattoa. Voi olla että sen suhteen päätös tulee lyhyellä viiveellä.
No, siinä olikin sitten ne. Mutta mihin väliin saa tungettua jonkun 2 viikon päiväkoti harjoittelun???? Etenkin jos ei ole iltatöitä. Tää saa mut masentumaan oikeasti....paitsi että koska en halua siitä rahaa, ainoastaan palkaksi suosituksen, luulis että jotenkin onnistuis. Kivahan se tässä valittaa, etenkin kun asialle en kyllä ole mitään vielä tehnyt! :D:D Voisin siis tässä nyt vähän ryhdistäytyä ja alkaa pistelemään sähköpostia noihin tämän alueen päiväkoteihin. Joo, hyvä idea. Sillä tavoinhan mä vaan saan tietää oonko tuhoontuomittu asian suhteen vai en! (Ja koska olen epätoivoinen, kuten yleensäkkin, mä otan vastaan _ihan_ kaiken. Nirsoilulle ei ole varaa työelämässä, tai jos on niin mä en ota sitä riskiä.) Perheiden suhteen voin kyllä sitten nirsoilla, sillä en aio pilata muiden tai omaa vuottani väärillä valinnoilla. Jos nyt laitan niitä sähköposteja, voi olla että huomenna olen saanut jo vastauksia! ;)
Kiva kiitti kuitti,
M
torstai 7. huhtikuuta 2011
So amazing
Please excuse I don't mean to be rude, but tonight I'm loving you!
Niinpä niin! Iso kiitos Enriquelle (ja Annalle !) eilis illasta. Oli aivan mahtavaa! :) Ihan paras fiilis ja saatiin ovella ilmaiset Enrique Iglesias Europe Tour teepparit ;) (ihan turhaan siis valitsin pari päivää vaatteita kun kerran mulle tungettiin keikka vaatteet käsiin) tää paita on kyllä aika mekko (XL :D) mallinen eikä oikeestaa mun tyylinen mutta aaaaah kyl tätä kehtaa pitää! <3 Anna esitti biisejä maaliskuun lopulla ilmestyneestä uudesta albumista, eli ne oli vähän unknown kaikki, paitsi uusi versio End of Lovesta feat. Redrama (joka oli myös paikalla!!) ja Music Everywhere viimeisenä. Pääsin vasta yöllä joskus kolmen - puoli neljän välillä nukkumaan ja heti aamulla 8 kouluun, mutta eipä me täällä mitään ihmeellistä kyllä edes tehdä.
En taidakkaan mennä tänään katsomaan Justin Bieber three d movieta sillä voisin nukkuu kyllä koko päivän...huomenna sitten papan synttärit jonne pitäisi jaksaa mennä. Sekä kesälukio papereiden täyttö, että YO kirjoitusten hakulomake. Mutta hei, asiat etenee! ;) Työasiatkin sain selvitettyä. (1 VUOSI TÄNÄÄN TÄYTEEN TÖISSÄ!!! jeei happy me) Jännä että aluksi työsuhteen piti kestää harjoittelun jälkeen 1 viikon ajan, mutta tässä sitä edelleen vaan porskutellaan siellä. Sillä erolla, että oon edenny sisaryhtiöön töihin, jonne vaihdan nyt pääasiassa tekemään töitä ensikesänä. Tosin, voi olla että mun matka jää nyt kokonaan tekemättä, sillä pystyisin olemaan töistä enintään viikon putkeen poissa. Kuukausi ei onnistu millään, joten goodbye America, see you next year! (Okei en sano vielä mitään varmaa:p) mutta jos saisin pitää jonkun toisen sortin "vapaan" niin päiväkoti niiin kutsuu mua kyllä. :) 5. Jakso alkaa maanantaina ja mun 7 viikon lähtölaskenta alkaa siitä kohti kesälomaa! Ps. Musta tuntuu et 2 vuosi toisella asteella on vaikeinta ja rankinta aikaa niin henkisesti kuin työmäärältään. Onneksi oon tainnu päästä nyt melkein sen pahimman vaiheen ylitse! (Ts. Olisin halunnut lopettaa koulun jo kesken muutama kuukausi sitten)
Mulla on hirveä nälkä tällä hetkellä ja muffinsseja laukussa kirjojen sijasta, eilis illan tekoripset edelleen silmissä (ja muukin silmämeikki :D hurjaaaaaaa) sillä mulla ei ollut mitään motivaatiota pestä niitä keskellä yötä pois ja vielä vähemmän aamulla. Mut ei se mitään, en mä itse joudu pärstääni katselemaan ;)
Mä myös keksin ns. "harrastuksen" itselleni, joka sopis mulle paremmin ku hyvin! (Siis ei mun taidoilla tai mitään, mut muuten) Toivottavasti se onnistuis :') Ois niin huippua! Mutta jos se ei onnistu niin ei se mitään. Ei mulla tekeminen lopu. Nyt mun pitäis keksiä n. 7-14 paikkaa minne saan kiinnittää julisteita. Sit saisin 1050-2100 pistettä taas EF "vapaaehtois" edustus pistetililleni.
Toivoisin vaan taas että aika menis niin äkkiä että koulu olis ohi, olisi kesä (joka ei mua nyt töissä sisällä ihan hirveesti lohduta) ja JOS pääsisin ulkomaille ja saisin upean rusketuksen (Emma, ei, en ole vielä tarpeeksi ruskea!!) ja sitten alkaisi elokuu ja minä olen edelleen töissä ja ois yhtäkkiä mun synttärit ja joulu ja saisin jo tietää tulevan perheen?? That's what I want! Toisinaan järkytyn siitä miten innostunu pystyn olemaan. Mun tarvii purkaa sitä jollain muullakin tavalla kuin vain puhumalla ja kirjoittamalla, joten keikka eilen tuli sopivaan saumaan. Sain kiljua ja huutaa ilman että kukaan sai siitä sen enempää selvää tai kuulovaurioita kuin minäkään. Nyt sitten pitää odottaa jotain uutta super mega staraa tänne Skandinaviaan, minähän vaikka lähden Ruotsiin katsomaan jos Suomi kierretään kaukaa! Mut takaisin asiaan, niin, mua vaan pelottaa että tossa perhevalinnassa en saa ensin kuukauteen yhtään matchia tai sitten saan vaan semmoisen joka ei kiinnosta yhtään. Tai toodella ihanan ja mukavan mutta ne tarviikin jo aiemmin kuin kesäkuussa ja mun chaanssit meni siinä? Turhahan sitä vielä tässä vaiheessa on harmitella kun mitään ei ole vielä tapahtunut ja mun hakulomakekin taitaa olla jossain sähköpostin syövereissä keskeneräisen Dear Family -letterin kanssa. Goddamn it.
Mun päässäkin soi vaan koko ajan Hero, vaikka se esitys siitä eilen alittikin ennakko odotukset, REIPPAASTI. Haloo, kuka seurusteleva stara pyytää toisen naikkosen lavalle kanssaan ja pussaa sitä huulille kameroiden taltioidessa? No, vastaus ei ole "ei kukaan" vaan oikea vastaus on Enrique. Olis sentään valinnu mut sen toisen sijasta.......................noei, ei mua harmita :D musiikkia menin kuuntelemaan enkä ihailemaan tätä lattarikomistusta!
Valitettavasti mun tunti loppuu näillä minuuteilla, joten vaihdan tietokoneen näytön ja näppäimistön hiusharjaan ja muffinsseihin!
M
Niinpä niin! Iso kiitos Enriquelle (ja Annalle !) eilis illasta. Oli aivan mahtavaa! :) Ihan paras fiilis ja saatiin ovella ilmaiset Enrique Iglesias Europe Tour teepparit ;) (ihan turhaan siis valitsin pari päivää vaatteita kun kerran mulle tungettiin keikka vaatteet käsiin) tää paita on kyllä aika mekko (XL :D) mallinen eikä oikeestaa mun tyylinen mutta aaaaah kyl tätä kehtaa pitää! <3 Anna esitti biisejä maaliskuun lopulla ilmestyneestä uudesta albumista, eli ne oli vähän unknown kaikki, paitsi uusi versio End of Lovesta feat. Redrama (joka oli myös paikalla!!) ja Music Everywhere viimeisenä. Pääsin vasta yöllä joskus kolmen - puoli neljän välillä nukkumaan ja heti aamulla 8 kouluun, mutta eipä me täällä mitään ihmeellistä kyllä edes tehdä.
En taidakkaan mennä tänään katsomaan Justin Bieber three d movieta sillä voisin nukkuu kyllä koko päivän...huomenna sitten papan synttärit jonne pitäisi jaksaa mennä. Sekä kesälukio papereiden täyttö, että YO kirjoitusten hakulomake. Mutta hei, asiat etenee! ;) Työasiatkin sain selvitettyä. (1 VUOSI TÄNÄÄN TÄYTEEN TÖISSÄ!!! jeei happy me) Jännä että aluksi työsuhteen piti kestää harjoittelun jälkeen 1 viikon ajan, mutta tässä sitä edelleen vaan porskutellaan siellä. Sillä erolla, että oon edenny sisaryhtiöön töihin, jonne vaihdan nyt pääasiassa tekemään töitä ensikesänä. Tosin, voi olla että mun matka jää nyt kokonaan tekemättä, sillä pystyisin olemaan töistä enintään viikon putkeen poissa. Kuukausi ei onnistu millään, joten goodbye America, see you next year! (Okei en sano vielä mitään varmaa:p) mutta jos saisin pitää jonkun toisen sortin "vapaan" niin päiväkoti niiin kutsuu mua kyllä. :) 5. Jakso alkaa maanantaina ja mun 7 viikon lähtölaskenta alkaa siitä kohti kesälomaa! Ps. Musta tuntuu et 2 vuosi toisella asteella on vaikeinta ja rankinta aikaa niin henkisesti kuin työmäärältään. Onneksi oon tainnu päästä nyt melkein sen pahimman vaiheen ylitse! (Ts. Olisin halunnut lopettaa koulun jo kesken muutama kuukausi sitten)
Mulla on hirveä nälkä tällä hetkellä ja muffinsseja laukussa kirjojen sijasta, eilis illan tekoripset edelleen silmissä (ja muukin silmämeikki :D hurjaaaaaaa) sillä mulla ei ollut mitään motivaatiota pestä niitä keskellä yötä pois ja vielä vähemmän aamulla. Mut ei se mitään, en mä itse joudu pärstääni katselemaan ;)
Mä myös keksin ns. "harrastuksen" itselleni, joka sopis mulle paremmin ku hyvin! (Siis ei mun taidoilla tai mitään, mut muuten) Toivottavasti se onnistuis :') Ois niin huippua! Mutta jos se ei onnistu niin ei se mitään. Ei mulla tekeminen lopu. Nyt mun pitäis keksiä n. 7-14 paikkaa minne saan kiinnittää julisteita. Sit saisin 1050-2100 pistettä taas EF "vapaaehtois" edustus pistetililleni.
Toivoisin vaan taas että aika menis niin äkkiä että koulu olis ohi, olisi kesä (joka ei mua nyt töissä sisällä ihan hirveesti lohduta) ja JOS pääsisin ulkomaille ja saisin upean rusketuksen (Emma, ei, en ole vielä tarpeeksi ruskea!!) ja sitten alkaisi elokuu ja minä olen edelleen töissä ja ois yhtäkkiä mun synttärit ja joulu ja saisin jo tietää tulevan perheen?? That's what I want! Toisinaan järkytyn siitä miten innostunu pystyn olemaan. Mun tarvii purkaa sitä jollain muullakin tavalla kuin vain puhumalla ja kirjoittamalla, joten keikka eilen tuli sopivaan saumaan. Sain kiljua ja huutaa ilman että kukaan sai siitä sen enempää selvää tai kuulovaurioita kuin minäkään. Nyt sitten pitää odottaa jotain uutta super mega staraa tänne Skandinaviaan, minähän vaikka lähden Ruotsiin katsomaan jos Suomi kierretään kaukaa! Mut takaisin asiaan, niin, mua vaan pelottaa että tossa perhevalinnassa en saa ensin kuukauteen yhtään matchia tai sitten saan vaan semmoisen joka ei kiinnosta yhtään. Tai toodella ihanan ja mukavan mutta ne tarviikin jo aiemmin kuin kesäkuussa ja mun chaanssit meni siinä? Turhahan sitä vielä tässä vaiheessa on harmitella kun mitään ei ole vielä tapahtunut ja mun hakulomakekin taitaa olla jossain sähköpostin syövereissä keskeneräisen Dear Family -letterin kanssa. Goddamn it.
Mun päässäkin soi vaan koko ajan Hero, vaikka se esitys siitä eilen alittikin ennakko odotukset, REIPPAASTI. Haloo, kuka seurusteleva stara pyytää toisen naikkosen lavalle kanssaan ja pussaa sitä huulille kameroiden taltioidessa? No, vastaus ei ole "ei kukaan" vaan oikea vastaus on Enrique. Olis sentään valinnu mut sen toisen sijasta.......................noei, ei mua harmita :D musiikkia menin kuuntelemaan enkä ihailemaan tätä lattarikomistusta!
Valitettavasti mun tunti loppuu näillä minuuteilla, joten vaihdan tietokoneen näytön ja näppäimistön hiusharjaan ja muffinsseihin!
M
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
TOMARROW !
I'm feeling proud! Pääsin nimittäin matikan kokeesta läpi ;D mutta, HUOMENNA ! Sitä on odoteltu jo liian kauan and finally! Keikallahan ei todellakaan tarvitse olla mitenkään laittautunut ja ylihieno, mutta en nyt jätesäkki teemallakaan ajatellut matkaan lähteä. Otinpa siis muutaman kuvan vaatekaappini sisällöstä josko sieltä löytyisi jotain :D
Tässä teille seuraa muutama kuva vaatekaupassa työskentelevän myyjän vaatekaapista, esimerkkinä siitä miten siistiltä se saattaa näyttää...(lue: täysi-ikäisyyttä hipova naisen alku kun pääsee vaatekaapille, syntyy seuraavanlaista jälkeä)
Tässä teille seuraa muutama kuva vaatekaupassa työskentelevän myyjän vaatekaapista, esimerkkinä siitä miten siistiltä se saattaa näyttää...(lue: täysi-ikäisyyttä hipova naisen alku kun pääsee vaatekaapille, syntyy seuraavanlaista jälkeä)
Siinä mun 3 kaapillista vaatteita harvinaisen siististi järjestettynä. :)
Tässä mun 3 trikoista tuubihuivia, harmaameleerattu, koralli (kuvassa näyttää ehkä vähän väärältä) ja leopardi kuosi!
Korkeavyötäröiset shortsit, valkoinen tuubitoppi ja tuubihuivi! Mietin josko laittais noi sinne keikalle but dunno yet
Ööh tai sitten nämä shortsien sijasta?
Musta nahkabolero ja turkoosi & vaaleankeltai tuubitoppi. Mietin että jos laittaisin jotain noista tai sit valkosen tubetopin kans semmoi korkeee vyötäröin musta hame! Men vad tycker du om?
Eksyin eilennä ja tänään kaupungille koulun jälkeen. Eilen vierailin Emma mukanani Kelassa hoitamassa asiani jonka jälkeen mentiin käymään toisella työpaikalla sopimassa jo etukäteen kesästä. HM:stä tarttui Eye Brown kynä ja saatiin molemmat 25 % alennuskupongit! Ginasta mukaan lähti tuo korallin värinen tubescarf ja subwaysta 30 cm kanasubi. Voin kertoa, että toista kertaa en tule täällä subissa vierailemaan (eilenhän se oli ensimmäinen kertani!) Tänään sitten Anttilasta lähti mukaan kahta eri ihonpuhdistustuotetta ja töistä tuo valkoinen tubetop ja ton keltasen tubetopin väriset amerikanpastillin muotoiset korvikset! Joskin vaan n. 3-4 x suurempana kuin amerikanpastillit on :D Ja evästä huomiselle bussimatkalle! (Muffinsseja, karjalanpiirakoita ja mansikkamehua aaah)
Sää on ollut tänään mitä kamalin (satanut koko päivän, ainut hyvä asia, että tiet on sulaa sen takia!) ja olinkin kaupungilta kotiin tullessa (pyörällä...) uuden lookin omaava. Annoin sille nimeksi wetdog look, sillä näytin aivan meidän koiralle märkänä ===) Diffuusori kumminkin pelasti mun päivän! Normaalisti olisin joutunut pesemään hiukset ja kuivaamaan ja suoristamaan alusta saadakseni ne sileiksi ja kuiviksi. Mutta diffuusori pelasti ja säästyin vaivalta :) nyt nää on ihan sileät eikä pörröisyydestä tietoakaan! Tossa muuten pari peiliposetus kuvaa taas vaihteeksi, hyvin hemaisevaa, tiedän ;)
Nyt juttu kumminkin on niin että joudun tuonne ulos sateeseen herraseni kanssa, eli huppu on kova sana! Ensin ajattelin että laitanpa samalla kasvonaamionkin, mutta sade tosiaan varmaan huuhtelis sen pois. Tänään tiedossa ois varmaankin leffa ellei parikin sillä ehdin varata telkun itselleni täksi päiväksi !! (Yleensä siskoni nakottaa sen edessä ja sekö vasta onkin hanurista, kun en itse pääse katsomaan mitä haluan milloin haluan.) Mä niiiiiiiiiin odotan poispääsyä täältä, enkä osaa elää päivää kerrallaan. Hapuilen aina vuosien päässä kaikesta vaikka tässä olenkin ja elän tätä päivää. Olen älyttömän väsynyt, ja tänään on pakko käydä ajoissa nukkumaan. Aamulla kun herään 6, joudun olemaan 22 h hereillä putkeen joten jos saisin nukuttua pikkaisen enemmän kun 6 h ens yönä! Mutta koska koira odottaa, gotta go!
Have a nice day,
M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)