Enrique Iglesias

Se on kuulkaas kaverit nyt semmonen homma, että Justin Bieber 3D leffa tulee ensviikon perjantaina ja mä ajattelin oikeesti mennä kattomaan sen :-D (no laughing, plz) Mutta torstaina, 6 päivän päästä ENRIQUE IGLESIAS valtaa Hartwall areenan (ja minä eturivin) !!! Matkaan lähtee siskoni (no, pyysin sitä mukaan siksi että se ois ajanu sinne mutta mennääkin bussilla, mut eipä se haittaa :-D) ja Emma (paraskaverini) :) L (toinen paraskaveri) on menossa sinne toisen L:n kanssa mut mennää kaikki samalla kuljetuksella kumminki, ouuu mama can't waite it anymore!


Eilennä paistoi aurinko ihanasti kuten näyttäis paistavan tänäänkin, joten käytii kultapoikaseni kanssa kuvailemassa hieman läheisellä puisto alueella :) Kuvia tästä mun paljon puhumasta "kultapojasta" joita eilen otin:

Lunta on siis ihan kivasteen vielä täällä Suomen etelä osassakin, mutta toi suloisuus kyllä saa unohtamaan ton lumen. :D (oma koirahan se aina on paras? paitsi et tää on myös ärsyttävin, hölmöin, ihanin, söpöin ja tyhmin mut silti fiksu :) )

(Ihan tähän väliin vaan, et tiiättekö mikä on älyttömän ärsyttävää? Sillon kun pitäis päästä käymään keittiössä tai jossaan muualla yleisissä tiloissa oman huoneen sijasta, siskon kaverit on vallannu aina just sen huoneen! Tai vastaavasti äitillä on just sillon joku kylässä. Mikään ei oo inhottavampaa ku hipsii sinne huoneeseen ja mennä silleen "heh" ja yrittää hoitaa hommat hiljaa ja nopeasti, kuten nyt sisko kavereineen tuolla keittiössä.)

 AA olenkin onnellinen, sain nimittäin ruokaa! Tomaattikeittoa ja paistoin juustopatongin:D (mitä tossa kuvassakin on) ja öö...en toki ole syöppö mutta mun teki mieli jotain hyvää eikä meillä ollut pullaa niin oli ostettava :-( Koulu loppui tänään 14.45 ja 15.50 alkoi koe. Ton Tunnin välissä käytiin sitten Anttilassa ostamassa noita ruokia ja herkkuja Emman kanssa. Oli kyllä ihana kun sain ostokset maksettua (ja onnistuin sähläämään sen kassaneidin kanssa) niin joku mummo tuli kopauttamaan mua olkapäähän "onpa onnistunut kampaus! erittäin upea." Ulos tavaratalosta päästessä sitten joku vanhempi mieshenkilö myös katsoi ja vilkaistessani takaisin sanoi minulle että "onpas hieno kampaus!" ja hänen vaimonsa yhtyi kehuihin ja muut siinä kääntyili kattomaan :D Piristi kyl ihan kivasti päivää, vaikka tuntemattomat ihmiset tulee juttelemaan mulle päivittäin ! (Suomessako muka tuntemattomat ei puhu muille?)

SITTEN MULLA ON VIELÄ ILOISIA UUTISIA ! Sain yhden rinnakkaisluokkalaisen tytön myös innostumaan tästä ja näillä näkymin mikä suunnitelmat menevät kuten on suunniteltu, matkaamme ensivuoden kesäkuussa sitten kohti atlantin toiselle puolelle amerikan mantereelle ;) mun ei siis varmaankaan tarvitse intoilla tästä yksinäni kokonaista vuotta! Ihan mahtavaa siis :) (koska kaikkia kiinnostaa mitä syön, niin toi juustopatonki sotkee ikävästi :< ) Mutta ajatelkaa, enää ensi viikko ja sitten odotettu lähtölaskenta viimeisen jakson myötä kohti kesälomaa <3 (mun tietokantojen koekkin saatto jopa mennä läpi tänään!) Jos näin on, mun elämä loistaa tällä hetkellä auringon kanssa kilpaa. Ja mikäs sen parempaa, kuin että mun YH kirja saapui postissa=) pääsen siis opiskelemaan innolla jokaisen oikeustiedettä!

Kohta mä alan googlettamaan Amerikasta kaikkea mukavaa ja fiilistelen noiden auppari blogien kanssa. Mulle on tullut hyvin selväksi ettei se oo oikeastaan mitään ruusuilla tanssimista, mut siksi se kiehtookin! Mun elämä on täydellistä sillon ku teen sitä mitä tahdon. Joten palaanpa tästä pullan pariin ;)

M

As the world turns around and we go different places, new things, new dreams, new faces

Mä voin jopa sanoa olleeni hardworking student eilen! Mummon synttäreiltä kotiin tultua aloitin n. 19.00 englannin kokeisiin lukemisen (parasta maanantai illan viihdettä) ja lopetin sen vasta 00.30 ! Opettelin kaikkien kappaleiden sanat ulkoa, mä yksinkertaisesti vaan pänttäsin niitä sen reilun 5 ja puol tuntii. Kokeesta minkä aamulla pyörähdin tekemässä, en kumminkaan odota muuta kuin läpipääsyä (I know, my expectations are so high!) koska en tietenkään sitten mitään lauseenvastikkeita ollu opetellu (miten ne muodostetaan muka?) mutta tein ainakin itselleni palveluksen sillä osaan taas uusia n. 2 aukeamallista fontilla 12 kirjoitettuja sanoja! :)

Joku tosi fiksu varmaan jo huomasikin että päivitin ulkonäköä ja tällä kertaa oon ehkä vähän tyytyväisempi. (kertokaa toki jos on ihan kamala :D) ja oon ilonen et sain tän fontin normaali kokoiseks! Ehkä nyt näätte lukea tätä ilman suurennuslasia ;D
Äiti on jo toista päivää ihmeen hyvällä päällä ja se jaksaa naurattaa koko ajan. Harmi sinänsä, että minä joka yritän kovasti saada mahani rantakuntoon talvenmenneistä herkuista joita tiuhaan tahtiin jostain aina suuhuni eksyi, pidin "palautumispäivän" vatsalihaksista, mutta mun yks päivä veny sitten 1,5 viikoks...toissailtana sitten vetäsin 140 vatsalihasta kun enempää en kerinny (oisin mä oikeest jaksanu..) ja että pystyykin sattumaan :D aivastaminenki tekee jo tuskaa. Onneks mulla on vielä 2 kk hyvää aikaa tehdä siitä säännöllistä...mutta joo, koe alko 8.15 ja kotona olin siin vähä yli 10 :) kotiin tullessa äiti siivos ja MUN PITI OPETELLA PESEMÄÄN PYYKKIÄ, (haha etenki ku kone täynnä mun vaatteita..........) mutta eikös äiti ollut jo sen tehny. (eikä se ollu viel ees noussu 8 mennes ku lähin kotoa, joten miten nopee toi pesukone muka pesee?) Mutta selkeesti säästyin toiseen kertaan. Tällä kertaa mulla ois matikankirja tossa vieressä aukinaisena, tosin sitäkään yhtään en oo harjoitellu aaaaaaaarh.

Tää päivä onki tähä mennes hurahtanu fiilistelles Pixien tahtiin ja koulujuttuja tehdessä. Jopa YH kirjan sain aikaseks tilattuu eilen illalla, joten se ehtii just sopivasti kokeisiin lukemista varten :) aattelin että laitan täs nyt pari kuvaa itestäni kun en kai mihinkää postauksee oo laittanu!

Ylläolevas kuvas 17 ja alla olevassa 16 :D (ja ei ole muokattu)

Tässä postauksessa ei nyt sitte ollu sen kummempaa järkee, muutaku tappaa aikaa (ja olla harjoittelematta matikkaa..) ja nyt tekis mieli alkaa laskee päiviä viikonloppuun! (jolloin taas yksi kaveri täyttää 18!!) Ens kerralla voisin kirjoittaa vasta sitten kun mulla on jotain kerrottavaakin. Joten kivat tiistait puolin ja toisin! :)

Ja hieman musiikkia tähänkin päivään :)

Pixie Lott - Turn it up

M

Day by day

Ai että, oli vaan semmonen kevyt 3 h päivä :) Alunperin piti olla klo 16 saakka, mut tunnit peruttiin loppupäivältä ja kotona olin jo yhteen mennessä! Nyt alkaakin sitte koeviikot, huomenna ensimmäinen koe (englanti) ja voin kertoo että ahkerasti olenkin lukenut! (lue: avasin kirjan juuri äsken viereeni) en todellakaan tiedä miten tuun selviämään tän 4 jakson kokeista, juurikaan koulussa en tunneilla oo ehtinyt olemaan kun oli kaikki vanhojenristeilyt, winter break, töitä ja kipeänä niin poissaoloja on kertyny tähän mennes jo 50...mut ei se mitään, mä sain ne jo selvitettyä! Voisin kyllä yrittää lukea noita englannin sanoja vähintäänkin, ennen se oli niin ihanaa opetella niitä mut nykyää oon vaan tämmönen joka keksii kaikkee muuta välttääkseen noita "oikeita" tehtäviä mitä pitäis saada aikaan. Ja yllättävää, illalla pitää vielä mennä mummon synttäreille. Onnea mummolle <3

Tosiaan sitten mä taas koin valaistumisen (okei mun jutut ei nyt liity noihi auppari juttuihin joka kerral yhtää millään tavalla koska turhaan jauhan samaa jos ei oo mitään uutta :D) ja tajusin, että vaikka kesälukiossa en voi suorittakkaan ruotsin kursseja (koska niitä ei ole siellä tarjolla) niin voin silti kirjoittaa senkin syksyllä! :P koska ensimmäisessä jaksossa onkin sitten viiminen syventävä ja iltalukion puolella voin suorittaa sen ABI kurssin samaan aikaan :) vitsi mulle tuli tänään tosi happy feeling ku tajusin ton! En nimittäin todellakaan haluu suorittaa keväällä kaikkia :( eli mulle jäis periaatteessa vaan äikkä keväälle :D ja jos syksyllä huomaan että hupsista, kirjoitukset meni kyllä ihan penkin alle niin keväällä sitten uusiks ne mihin en oo tyytyväinen. Tosin en odotakkaan Laudaturia, eximiaa tai magnaa mut Jos edes sen C:n saan niin se kelpaa mulle :) (odotukseni eivät siis oo kovin korkeella jos oon tyytyväinen B ja C :D) Ensviikolla jakso loppuu ja ois YH koekkin, mihin en oo edes vielä tilannut kirjaa. Oon kyllä unelma lukiolainen, tilaan kirjat koeviikoksi ja chillaan rauhassa muun ajan häiriten höpöttämällä koko ajan mut valitettavasti koulu on paikka jossa mulla on aikaa puhua turhia. (Vaikka voinkin kuvitella miten joku ehkä toisinaan repii pelihousujaan mun takia, mut yritän keskittyy mut se on vaikeeta siinä kohtaa missä satun istumaan :D)

Tänään tossa myös tsekkasin mun näkymättömyys kalenteria (mikä sijaitsee mun muistissa) sillä en kirjoita ikinä mitään menoja ylös vaikka niitä ois miten :D Jotenkin mulla on surkea muisti muistamaan kokeissa asioita, mutta omat menoni osaan luetella vaikka unissani! Jotenka siis pikakelaus mielessä että mitä kaikkea sitten sitä onkaan. Ja totta tosiaan, onhan sitä vaikka miten. Marraskuun lopulle asti nimittäin! Mun kesä on jo valmiiks buukattu melkeenpä täyteen ja jokaikinen pieni hetki (tarkoittaen vaikkapa vapaa-iltaa) menee kyllä ihan vaan olemiseen ja nukkumiseen. Mitään kummempaa en voi enää tohon menoon tällätä tai oon kyllä täystyöllisestetty vuorokauden ympäri jopa yöaikaan. Oon kyllä helpottunu että se koulu alkaa vasta lokakuussa ja jos meen työpaikan konttorille harjotteluun niin luulenpa et jos töihin meen niin voin olla ne harkkari päivät pooissa! Mikä ois parempi ku hyvä, sillä muuten syksy saattaa mennä ihan penkin alle :D Tai sitten aloitan jo kesälomalla sen työharjottelun niin mulla ei tuu tuskaa syksyllä et oon koko ajan työharjottelus ja töissä. Ja jos ja kun saan ne kirjoitukset tehtyä niin oon jo pidemmällä ku voisin odottaa! Kunhan vaan saisin ton seuraavan 5 jakson pois alta niin mulla alkaa tekemisen täyteinen aikataulu :) (Onneks L tulee kesälukioon ainakin yhdelle samalle kurssille niin mä ehdin nähdä sitä 3 vk ajan jokapäivä 2 vuoteen!! <3)

Auppari vuoteen liittyvänä asiana oon miettiny kun noiden neitosten blogeja lukee, että miten rankkaan työskentelyyn pitää tottua? Perhekohtaistahan se on, tiedän, mutta eiköhän siinä silti ole joku semmonen keskimääräinen juttu. Jos mun perus päivärytmi on seuraavanlainen niin tuunko yllättymään työnmäärästä miten pahasti?

06.00 herätys ja aamutoimet (herään näin aikasin koska en en selviäis puoles tunnis mun tahdilla, herääminen vie jo melkein sen ajan ja pukeminen sen toisen puol h :D okei osaan olla nopeakin..)
08.00 kouluun (lähen tosin kyllä aiemmin jo kun kahdeksalta :D)
11.30 45 min ruokkis
12.15 loppupäivän tunnit
14.00 (tai 16.00) koulu loppuu
15.00 töihin
19.00 kotiin
19.30 kotona, syön ja meen suihkuun
21.00 - 22.00 koneella
00.00 nukkumaan

Ja jos en mene töihin (tai meen aamuks niin pääsen tietty aiemmin) niin pääsen yleensä silloin 16.00 koulusta ja kotona sitten teen mahdollisesti ruan ja lähden koiran kanssa ulos, tiskaan ja oon siinä 19.00 aikaa saanu noi tehtyä viimeistään. Ja seuraavana aamuna taas siinä kuudelta herätys. Joten jos tommoseen rytmiin on tottunu niin musta tuntuis paljon iisimmältä jos päivärytmi oisikin seuraava (aupparina):

06.30 herätys ja aamutoimet
07.00 lasten herätys ja aamutoimet, aamupalan tekeminen ja syöminen (lapsille)
07.45-08.00 kouluun lähtö? (no kai jossain siinä paikkeilla nekin sinne lähtee?)
08.30 jos kouluu menis kävellen (et ois lyhyes matkas) ja perhees ois koira niin voisin taluttaa sen aina aamusin samal 8) ja söisin itse aamupalan kun tulisin takaisiin ja semmost xd
10.00 Jos mun ei ihan orjana tarvii koko ajan kaikkee tehdä niin rauhalliseen tahtiin vaa :D lasten ollessa koulussa voin hoitaa asioita ja pestä pyykkiä, leipoa tai vastaavaa (jokaselle arkipäivälle aina joku hoidettavaks tyylii)
12.00-13.00 koulusta tai eskarista varmaan pääsee pois näihin aikoihin? hakisin taas koulusta lapset ja sen jälkeen kotii syömään?
13.00 Sitä ruokaa tehdessä tai jotaaa semmosta ja sit syödää (no aika ilmiselvä asia että se syödään....)
14.30 (joo varaan ehkä liikaa aikaa näihin väleihin mut mielummi niin:D) syömisen jälkeen vois lähtee ulos puistoon tai jos joku pääseeki myöhemmin koulusta ni hakee sen sieltä, leikkii tms.
17.00 illallisen valmistus?
18.00 eiks näihin aikoihin syödä se illallinen siellä USA:ssa korjatkaa jos olen väärässä:)
18.30 jos en pääse tässä vaiheessa vapaalle niin jatketaan sitä leikkimistä tai muuta viihdyttävää tekemistä
20.00 tässä kohtaa varmaan monilla alkaa olemaan nukkumaan meno-aika ja iltasatu :)

Tietty noi päivä aikataulut riippuu perheestä, onko lapsilla harrastuksia ja niin edelleen mutta puhunkin nyt yleisesti :D (yleistäminen on mun lajia) ja tiedän et mun on aivan liian turhan aikaista tämmösii hirveesti miettiäkään kun mikään ei ole täysin varmaa, mutta oon silti ihan innoissani! :D (sehän ei ole kiellettyä joten voin hihkuu tästä vaikka miten!)

Veikkaanpa, et tää on yks mun haaveista mihin ei kiinnostus lopahda ikinä! Vielä on paljon tehtävää tän eteen, joten se pitää mut vireillä ;)

M

I can go where no one else can go, I know what no one else knows

Soul Asylum - Runaway train

So tired that I couldn't even sleep
So many secrets I couldn't keep
Promised myself I wouldn't weep
One more promise I couldn't keep

 Kuunnelkaapa toi biisi, minkä linkitin! Muistin ton biisin olemassa olon taas vasta paripäivää sitten, vaikkakin oon kuunnellut sitä 90' luvulta asti. Toi video on jotenkin "koskettava" sillä mut se sais itkemään jos oisin vähän enemmän semmosessa olotilassa :D Kuten Tiian Au pair vuoteni Amerikassa blogissa neidiltä kysäisin, niin tuntuuko elämä koskaan siellä Amerikassa turvattomalta? Vai onko koko ajan turvallinen olo eikä tarvitse vahtia selustaansa? Vietin eilis illan ja yön yksin kotosalla koira seuranani ja googletin samalla lastenhoitoon liittyviä asioita. Jossain vaiheessa aihe taisi eksyä, koska google ehdotti wikipedia-sarjamurhaajaa ensimmäisenä :D No, avasin linkin ja rupesin lukemaan. Teksti sisälsi lukuisia nimiä sarjamurhaajista Amerikoissa ja Briteistä muutaman se mainitsi. Nimistä oli linkki niiden omille wikipedia sivuille ja enkös uteliaana tyttönä lukenut koko yön niiden hurjia tarinoita. Suurin osa niistä oli ihan sairaita ja suurinosa saikin kuolemantuomion mutta yksi nainen on päästetty vankilasta pois. Ton videon katsomisesta nimittäin tuli mieleen noi jutut. Onko nykypäivänä samanlaista kuin 1900 luvulla, jolloin noita tuntui olevan liikaa. En ikinä haluisi joutua kokemaan sitä, että oma lapsi kidnapattaisiin ja raiskattais jonka jälkeen se silputtais ja heitettäis jokeen tai syötäisiin (kuten eräs oli tehnyt ja lähettänyt muutaman kuukauden päästä tytön perheelle kirjeen jossa kertoi syöneensä tytön lopuksi...)

It seems no one can help me now
I'm in too deep there's no way out
This time I have really led myself astray

Runaway train, never going back
Wrong way on a one-way track
Seems like I should be getting somewhere
Somehow I'm neither here nor there

Tänään mä rupesin tarkemmin myös miettimään miten mä tähän mennessä oon elämäni eläny, mitä päätöksiä oon saanut aikaan ja mitä mä aion saavuttaa. Ensimmäiselle luokalle mentäessä se vaan oli niin helppoa. Automaattisesti tiesi siirtyvänsä ylä-asteelle, eikä tarvinnut ajatella vielä siinäkään vaiheessa elämän murheita. Ylä-asteella sitten 8. lk loppuvaiheessa opo alkoi puhumaan siitä kuinka meidän pitäisi alkaa jo miettimään, mitä me aiotaan tulevaisuudella tehdä. Siinä vaiheessa mulle olikin jo aika selvää minne mä aion hakea ja tehdä. Harvoin oon valinnut sitä tietä, missä aita olisi matalin, mun kuuluu ylittää rajoja. Nyt taas alkaa olemaan se vaihe, kun opo alkaa selittämään jatko-opinnoista ja että "miettikää nyt jo mikä teitä kiinnostaa" yms. Jotain voi kiinnostaa asiat, mitä ei ole mahdollisuutta opiskella. Kaikki ei tiedä mitä ne elämältään haluaa, joten oon ihan kiitollinen siitä että mulla on selkeä päämäärä sen suhteen mitä haluan elämässäni saavuttaa ja ansaita sekä antaa.
 

I can go where no one else can go
I know what no one else knows
Here I am just a-drownin' in the rain
With a ticket for a runaway train

Oon myös miettinyt sitä vaihtoehtoa, että jos sen viisumin edes saan, niin että jos sen uusii sitten (hankin uuden viisumin tai miten ikinä se hoidetaankaan :D) enkä palaakkaan Suomeen jos tunnen sen paikan enemmän omakseni. En nimittäin tunne kuuluvani Suomeen millään tavalla. Ainoa hyvä asia täällä on ilmainen kouluruoka (jota kumminkaan hädintuskin syön) ja muutenkin ilmainen koulutus. Minne ikinä sitten päädynkään, toivon että se on paikka jossa tunnen olevani oikeassa paikassa. Mutta en silti oo valmis luopumaan mulle rakkaasta koirasta, joten katotaan jääkö tää koko juttu pelkäksi haaveuneksi. Oon kumminkin valmis luopumaan unelmistani sen takia, mikä tuntuu ehkä vähän hassulle. Yhden koiran takia? Niin, mutta miettikää mikä teille on elämää tärkeämpää ja ajatelkaa jättäisittekö sen vain elääkseenne omaa unelmaa.

Love, M

Can you help me remember how to smile?
Make it somehow all seem worthwhile
How on earth did I get so jaded?
Life's mystery seems so faded

Weekend

Mitä mitä, monissa auppariblogeissa mainitaan ruokapaikka nimeltä Cheesecake Factory. Yllätyin tosissani saadessani sieltä äsken sähköpostia. (Joka ei muuten jostain syystä suostunut oikein avautumaan) Mutta, aloitanpa päivän alusta (joka ei alkanut ihan mulle tyypillisellä tavalla. Ihan ensiksi, mä heräsin ajoissa, ilman torkkuajastinta tai "hupsis, nukuin pommiin". Kouluun pääsin lähtemään ajoissa, niin, ajoissa. Olkaa musta ylpeitä, sillä näin tapahtuu harvoin!  Tosin heti lähtövaiheessa pihalta päästyäni kävi vähän ikävämmin. Tiellä kävellyt poika sai pyörät altani, kirjaimellisesti. Mä rojahdin sitten keskelle suojatiekoroketta juuri kun joku autoilija olisi siitä halunnut sen suojatien ylittää. Se ystävällisesti kyllä odotteli rattinsa takana että sain itseni ylös (sekä pyörän) ja pääsin jatkamaan matkaa. Mitään törmäystä tässä siis ei käynyt :D Mä vaan jäin tuijottamaan sitä ilmestystä vähän turhan kauaksi aikaa. Ajelin hissukseen sen perässä, kunnes mätkähdin maahan ajatuksissani, eikä se edes huomannut! Luojalle tosin kiitos siitä, jos se olisi kääntynyt katsomaan niin olisin voinut kyllä kadota maanuumeniin samantein. Tein tänään taas myös uuden auppariblogi löydön heti aamulla koulussa (sitähän vartenhan atk luokissa pidettävät tunnit ovat, nettisurffailuun!) Blogini on myös näköjään saanut uuden lukijan, Elisan. Tervetuloa lukemaan minun puolesta tätä! :) Elisa myös kertoi siitä pankkitilin avaamisesta ja kirjasto sekä ajokortin hoitamisesta, elikkäs ne asiat selkeni mulle vihdoin! (Mun ei siis tarvitse marssia sisään ilmoittaakseni että haluan avata sen pankkitilin nyt, heti.)

Koulupäivän päätteeksi mun oli aivan pakko lähteä kaupungille tuulettamaan vähän ajatuksia. Jatkuva kiire ja stressi (vaikka tavallaan nautin siitä) ei tee loppujenlopuksi loppuvaiheessa kovin hyvää. Yksityövuoro myös ensiviikolta peruuntui (ihan hyvä, koska olisin muuten jäänyt 2 kokeesta pois, mutta sain 2 uutta työvuoroa tilalle jei!) Kouvolan henkkamaukka (H&M) on melkein viittävaille valmis, ja alakerta näyttikin tosi hienolta! Gina ja Vila tuli myös tsekattua. Voitteko kuvitella, että löysin 2 aivan ihanaa mekkoa, ihanat kengät, sortsihaalarit, pari muuta mekkoa ja mitään en ostanut!! Ehkä mä oon alkanut oppimaan säästämisen säästämisen jalon taidon. (Mun säästämisen säästäminen tarkoittaa sitä, että palkka jonka saan, siitä menee automaattisesti suurinosa talteen, ja n. 100 e voin ottaa käyttöön opintotuen lisäksi) Eli n. 200 e käytettävissä. Toisinaan se menee kun joka kuukausi tuntuu olevan joku "suurhankinta" mutta enskuulle mulla ei pitäis olla yhtikäs mitään! Toisinsanoen opintotuen tultua reilun viikon päästä mä marssin ostamaan ainakin toisen niistä mekoista. Mun on pakko! Toinen on HM:stä semmoinen kirkkaankeltainen, allepolvien ylettävä ja vyötäröllä musta nauha. (Kuvassa)

Aivan älyupea! (Okei, kuvasta saattaa ajatella että kamala, mut päällä se oli ihana!) Toinen on Vilasta, valkovaaleanpunainen. Senkin mä haluan! (Siitä en löytänyt kuvaa :< ) Kaikkea muuta mukavaa myös oli, mutta mä oikeasti yritän nyt säästää nämä rahat mitä nyt on käytössä niin huhtikuulle ja sitten kun tulee opintotuki voin iloisesti todeta että eipä mene palkkoja tähän, ja mulla on muutenkin enemmän käytettävissä! (Korviini tämä kuulostaa siltä, että ihan kun mulla ei olis rahaa käytettävissä juurikaan, mä vaan säästän suurimman osan, that's all!)

Näillä näkymin näyttää siltä, että kesän tullen seilaan tuonne etelä Eurooppaan :) musta nimittäin tuntuu että aika ei riitä enää mihinkään tämän kesän USA juttuun. Mutta hei, enskesänä sinne sitten! Äiti tosiaan tuntuu olevan edelleen vähän lost tän mun homman kanssa, se nimittäin kysy aionko muuttaa omilleni syksyllä. Miksi ihmeessä muuttaisin jos en oo Suomessa kun reilun puol vuotta täytettyäni 18 ? Mun on kyllä pakko keksiä muutama varasuunnitelma sen takia, että en pääsekkään lähtemään. Haluan ajoissaa perheen etsimisen hyvissä ajoin, koska jos on jo kesäkuu eikä perhettä ole, mulla ei oo mahdollisuutta enää lähteä sitten. (Mun on pakko olla elokuussa 2013 jo takaisin sieltä...) No mutta koska olen tälläinen suunnittelija joka suunnittelee ja suunnittelee vaan elämäänsä eteenpäin, mun ei tarvi keksiä mitään varasuunnitelmia. Mä haen keväällä jokatapauksessa johonkin kouluun täällä Suomessa.  Pidän sitä paikkaa varauksessa sitten vaikka sen 2 vuotta (kuten kuulemma pystyy tekemään ainakin joissain paikoissa) ja jos sen auppariksi pääse lähtemään niin onpahan koulu missä sitten syksyllä aloittaa. Toinen vaihtoehto on se, että pidän välivuoden muutenvaan ja teen töitä. Kolmas mahdollisuus on siis se, että pääsen matkaan ja saan perheen, ja sieltä palatessani a) lähden takaisin amerikkaan b) lähden ulkomaille muualle c) suomeen opiskelemaan. Jokatapauksessa mun opinnot ei tuu päättymään tähän. Sen verran mulla on kunnianhimoa, että haluan saavuttaa kyllä pikkaisen enemmän kun merkonomi todistuksen. Siksi suoritan kaksoistutkintoa, se tuo vähän haastavuutta.

Tosiaan kun Tiia postasi niitä lukemiaan blogeja uusimmassa päivityksessään (eilen?) niin minäpä sitten luin ne kaikki läpi! Elisan ja Ellin blogia tulen mitä todennäköisemmin lukemaan myös jatkossa. :) Luin kaikki blogit alusta alkaen ja tällä kertaa USA:n lähetystyö sai mut näkemään punaista. Jos on lähdössä Cultural Caren kautta, niin eikö CC hoida sulle viisumin? Ja menet lähetystyöhön antamaan sormenjäljet sun muut? Ja puhutaanko siellä suomea vai englantia?! Mulla on matkaamisessa 2 pelkoa.
1. Mitä jos en ymmärrä mitä mulle sanotaan? (Esim. Ajokorttikoe, osaanko muka vastata mihinkään....en?)
2. LENTOKENTÄT. MITEN MUKA OSAAN MENNÄ OIKEALLE PORTILLE?! Yksin mä en ikinä varmaan osais. Aina on tähän mennessä joku aikuinen ollut matkassa opastamassa. Helsinki-Vantaalla mä vielä osaankin mennä oikeaan koneeseen, mutta entäs välilaskun aikana? Jossain Saksassa vaikkapa, enhän mä osaa?! Auttakaa joku kokenut! :D
Tässä mun kysymyslista:
1. Jos on välilasku, vaihdetaanko ruumassa menevät laukut automaattisesti oikeaan koneeseen, vai pitääkö ne itse hakea ja viedä uudelleen jonnekkin portille ruumaan laitettavaksi?
2. Netistä tulostettavat lentoliput, en oo ikinä käyttäny, tulostetaanko ne vaan ja ne toimii samalla tavalla kun semmoiset mitä ei tulosteta? Joo, fiksuuden huippu kun olen.
3. Perillä NYC:ssä, kun laukut on haettu, mistä sen kuljettajan muka löytää joka vie koululle?

Noi on kysymyksiä, joilta en saa mielenrauhaa :D Oikeesti, kamalaa. Mä haluan vastauksia vaan koko ajan kaikkeen ja noi on oikeesti varmaan ihan maailman helpoimpia asioita suorittaa jonkun muun asian rinnalla. Mulle noi on silti asioita, joiden kanssa tuskailen useinkin. Ps. Onks JFKKennedyllä vaikea liikkua? :O

Kiitti jos joku teistä auppareista viittis vähän valaista mua ! :)

M

Anything that´s worth having, is sure enough worth fighting for

Oon surkea kirjanpidossa. Oikeasti meinaan ihan sitä kirjaimellisesti, s-u-r-k-e-a. En päässyt edes jotain säälittävän helppoa arviointi tehtävää läpi, mistä muut sai melkein kaikki kolmosia? Elämä on toisinaan epäreilua, mutta en pitänyt epäreiluna sitä, että muut pääs 35 min aiemmin koulusta ja mun piti jäädä loppuun asti tukiopetukseen. Totuus on se, että mua ei harmittanut lainkaan. Olin oikeastaan helpottunut, inhoan sitä nopeaa tahtia tunnilla ja ne jotka on hyviä, pysyy perässä ja loput on sitten oman onnensa nojassa (yhdys sanat, anyone?). Hauska fakta taas oli se, että musta tulee aina superfiksu tukiopetustilanteissa. Silloin mä kyllä osaan, eikä mulla ole huolenhäivää. Kuinkas käykään kun koko luokka on paikalla? Niin, tukiopetuksessa mä itse osasin kyllä oikeestaan kaiken ja opettajakin totesi et osaanhan mä. (Yksityisopetus taitaa olla se mun juttu sit..) Sain myös koulussa mestarimyyjä todistuksen säälittävällä tuloksella mut hei, läpi kumminkin! ;) parasta siinäkin oli se, että saatiin ilmaiset purkka rasiat, niin ei tarvii pummii muilta (toivottavasti) vähään aikaan :D Tohon aupair vuoteen kun kuuluu pakollisena osana opiskelu (tietty tuntimäärä) niin miten ihmeessä mä selviäisin siellä jossain Collegessa tai Universityssä? EN MITENKÄÄN. Hädintuskin saisin selvää, ellei olis kyseessä englannin opiskelu tai joku taideaine. Mut mikään reaaliaine ei tulis kysymykseenkään! Fiksuna tyttönä myös lupauduin ensiviikolla töihin, kun mulla olis samana päivänä 2 koetta. Sorry teachers, my bad. No mitä pienistä, kai niitä voi suorittaa myöhemminkin (ja jos ei, se on niiden vika)! Oli muuten jotenkin erikoista, kun yks mun suosikki opettajista tuli tänään vaan sanomaan että onpa mulla upea kampaus. :D aikaa sen tekemiseen en ollut käyttäny kovinkaan kauaa, mut kivahan se jos tykkäs! Minäkun seurailen noita toisten auppariblogeja aivan innolla (muutamaa seuraan päivittäin) kuten yhden aupparin joka asuu Californiassa ja postauksessaan selitti noista maanjäristyksistä, tornadoista ja semmoisista, niin härreguud! Vähänkö pelottavaa jos sattuis olemaan siellä just sillon kun joku vastaavanlainen luonnon katastrofi iskee! Se ois hurjaa ja hirvittävää. Joku pikku tornado nyt vielä menettelis, mutta joku tsunami tai vastaava niin se olis kyllä the end siinä vaiheessa. Okei, yritän olla ajattelematta tommosta, mutta silti se ois vaan hurjaa. Suomessa täällä pohjoisessa kun ei ikinä tapahdu mitään vastaavaa (no se on kyllä oikeesti vaan hyvä juttu), ei metroissa pommi-iskuja tai suomenlahdelta tsunameja. Ainoo mahdollinen häppeninki varmaan olis uus jääkausi. Ilmastonmuutoksesta vaahdotaan, mut en oo nähny mitään mullistavaa vielä. (Tuli tässä muuten mieleen kun kirjoituspöydälle vilkaisin, et onnistuin rikkomaan mun parhaat sakset eilennä...ne taisikin olla jotain halpaa muovia :< ) Enää viikko, ja sit huhtikuu melkeinpä! Ja sitten toinen viikko, ja Enriquen keikka ja pääsiäinen sekä koulussa alkaa viimeinen jakso!! ;D Vähänkö ihanaa, aika tuntuu sittenkin menevän vauhdilla. (Sain jopa sen ruotsinesseen väsättyä eilennä, Im feeling proud!) Seuraavaksi mun tulis lähteä jonkinsortin lenkille, meiän kultapoika nimittäin napittaa mua ruskeilla silmillään tuolta ovelta jo siihen malliin että joko mennään.
On muuten olemassa yks asia, minkä mä haluaisin tehdä, jos pääsen Amerikkaan. Ai mikä? No, kai tiedätte kun kaikissa leffoissa ja sex and the cityssä on semmoisia glamourisia naisia kävelemässä Times Squarella tai Fifth Avenuella tai vastaavassa, hiukset auki kiharalla, trenssi tai joku muu kevät takki päällä, korkokengät jalassa ja muuten tyylikäs asu päällään ja kahvi / smoothie kädessä, käsilaukku olalla ja puhutaan puhelimeen tai juorutaan kaverin kanssa? Toi on joku mun hyvin erikoinen toiveeni jonka toivon joskus tapahtuvan. Luultavimmin oon kumminkin vaan katellu ihan liikaa noita sarjoja enkä enää ymmärrä todellisen ja lavastetun eroa, mutta en siltikään aio luopua tuosta mahdollisuudesta toteuttaa se. Noita erikoisia haaveita multa löytyy kyllä enemmänkin! Mä olisin muuten aikoinaan halunnut lähteä vaihtariksi, mut se on niin älyttömän kallista. Enkä mä kumminkaan ois jaksanu opiskella :D Joten tää auppari juttu tuntuu paljon fiksummalta vaihtoehdolta. Mua vaan ärsyttää että mun sähköposteihin ja soittopyyntöihin ei oo kaikesta huolimatta kiinnitetty huomiota, mutta minkäs teet. Oonhan mä itsekkin aikataulusta myöhässä enemmän tai vähemmän. 2 viikon päästä olis jo jakso lopuillaan, enkä ole hommannut kaikkiin aineisiin vieläkään kirjaa...no pitää hommata ne sitten kokeiden lukua varten! :D tää päivitys tuntuu olevan täynnä sitä sun tätä eikä mitään selkeää aihetta, mut minkäs teet sille et on satakymmentä asiaa mitkä tuntuu mainittavan arvoisilta (eikä ne kumminkaan edes ole) tähän postaukseen! Hypin myös näköjään aiheesta toiseen ja takaisin, ja palatakseni tuohon opiskeluun siellä amerikassa, haluisin opiskella teatteria, englantia tai muita taidepainotteisia aineita. Kunhan vaan ei tulis kotiläksyjä! :D Niitä mä vihoviimeisenä tossa tilanteessa enää kaipaisin. Jossain tässä lähiaikoina olisi myös tarkoitus aloittaa Aupair videon tekeminen ja laittaa se sitten näytille perheille :) Kenties tännekkin, saa nähdä. Mutta nyt, adios! =)

Take care, M

Ps. Veikkaan että mun postaukset on täynnä kirjoitusvirheitä, mut antaa olla, nobody's perfect!

My walk, my talk the way I dress, It's not my fault so please don't trip

Aamuisin en kärsi suuremmin vaikeuksista saada itseäni ylös sieltä jostain syvältä sängynpohjalta, mutta mulla tosiaan tuntuu olevan vaikeuksia pysyä ajan kanssa samassa tahdissa. Jos herään 2 h ennen koulunalkua, miten on mahdollista että myöhästyn silti? Niin, mä jostain syystä aina rupean dataamaan ja tekstaamaan sekä muuta epäolennaisen mukavaa. Tästä tavasta voisin opetella pois, sillä kun muutenkaan en sinne kouluun ehdi vierailemaan nykyään kovin hartaasti niin hmm unohdin jo mun asian pointin :D no jaa. Jokatapauksessa eksyin koulunpenkille taas tänään! (Oli muuten varmaan lukion tokan luokan ensimmäinen päivä, kun mä jopa tein pyydettyjä tehtäviä....se siitä tunnollisuudesta) Enkun tunnilla kun mä rupesin kirjoittamaan asioita ylös jotka ois tehtävä ja hoidettava, niin sain mä A4 täyteen rästiin jääneitä tai edessä olevia asioita. Näin sivuhuomautuksena, aina jos on jotain "suurempaa" tiedossa, mä tarvitsen aikaa valmistautua henkisesti. Siksi esim. viikon sisään ilmoitettu ulkomaanmatka olis mulle järkytys ja niin tuli järkytyksenä myös se, että joudun jo syksyllä kirjoittamaan osan aineista pois alta. Enhän mä oo valmistautunut siihen koitokseen millään tapaa. Oon vaan näköjään autuaasti ajatellut että no keväällä sitten...pikasella ajatuskelauksella tulin tulokseen että mun ois lähes pakko kirjoittaa kaikki jo syksyllä. Miksikö? No koska mun keväinen työssäoppiminen ulkomailla jää muuten välistä! :( Se ois nimittäin kirjoitusten kanssa yhtäaikaa. Mur. Tai sit oon ovela ja järjestän asian niin että meen kuukaudeks ulkomaille ja tuun kirjoituksiin suomeen (öö millä välillä ne luulee mun lukevan muka?) ja vietän toisen kuukauden tyhjänpanttina. Sopis mulle, niin voisin rauhassa järjestellä tulevaa kesää ! JOO, toi kuulostais tosi hyvälle. Ja miksei se onnistuis, kyllä mulla työtunteja on kertyny ihan kiitettävästi. Taas yksi hoidettava asia listalle, mene juttelemaan opon kanssa! Tykkään näistä kertyvistä asioista, mitä saan periaatteessa hoitaa "vapaa ehtoisesti". Toisinkuin se ruotsinaine, enkunaine ja tiivistelmä, jotka yhä kummittelee mua. Ehkä päästän tänä iltana sisäisen ruotsalaisuuteni tulla esiin ja käännyn ystäväni google kääntäjän puoleen. :-) Sitten se tosiasia, että mä en todellakaan vihaa noita kuraloska kelejä, en, en ja en. Rakastan mun fred perryjä, vaikka kävelisin vesilammikosta niin vesi ei tule läpi. Mutta tänään sitten, niin, koiraa ulkoiluttaessa satuin pitämään aurinkolaseja (ihan vaan muodonvuoksi, vaikka tosiaan aurinkoa ei melkein näkynytkään). Niidenhän tulisi suojata auringolta nimensä mukaisesti, mutta musta tuntuu että mun näköetäisyys ne päässä on kadonnut tuntemattomiin. Etenkin pimeässä tunnelissa ne on hirmu kätevät, astu nyt sitten semmoseen syvään jäiseen vesilammikkoon. Mullehan ei missään nimessä tullut mieleen kävellä sen ohi, halusin nimenomaan kokeilla miltä se tuntuu! Ja kyllä, mä syytän noita laseja siitä, en näköäni (siinä ei ole mitään vikaa vaikka ketään en ikinä missään tunnistakaan! ;D) Kirjoitusten suhteen oon nyt kumminkin vielä vähän auki, vaikka luulen kyllä jo tietäväni mitä teen (mistä keksinkin mun ratkaisut aina niin nopeaan?) MULLA ON MUUTEN MAHDOLLISUUS PÄÄSTÄ AMERIKKAAN JO NYT KESÄLLÄ KUUKAUDEKS! (Tai vaihtoehtoisesti Malta tai Britit, mut USA kuulostaa niin paljon hienommalta). Eka olin iha varma et ainoo mahdollisuus ois malta mutta eiiiiiiiiii, onhan mulla vaihtoehtoja =) Toinen hurraa on sille, et päätinkin harkita asiaa kesälukioon menemisestä. Saisin korvattua noita pois jääneitä matikankursseja ja semmosta. ENA8 ja ENA9 sekä mahdollisesti ENA10 ois suunnitelmissa suorittaa, jotta mulle ei jää lukiokursseista ensvuonna juuri mitää! YH4 taitaa jäädä syksyyn ja Ruotsin syventävät, mutta siinä se suurinpiirtein ois. :) Miten ihanaa! Sittekun vielä pääsisinki niistä kirjoituksista läpi ja musta kans tulis se YO-merkonomi, sitten ois kaikki hyvin. Mutta kesälukio, maksaa 42 e ja kestää 3 viikon ajan jokapäivä  2 h? Se ois niinku 30 h / kurssi. Eli jos ne 3 kurssia kävisin ni 90 h saisin korvattua eli just ne kaikki tän vuoden matikat! Kuulostaa hurjaisen kivalta. :)
Mä tänään ajattelin mitä mun pitäis opetella sitä varten et lähtisin maailmaan tuntemattomaan yksin pyörimään tai polkemaan paikallani, niin tulin siihen tulokseen että se suurin niistä taitaa olla pyykkien peseminen. Tuntuupa mahtavalta myöntää että en ole ikinä sitä tehnyt. :D Säälittävää enemmän tai vähemmän, se mun olis pakko opetella. Ei se kovin paljoo voi olla hankalempaa silittämisestä (mikä 1. ei ole vaikeaa 2. on hurjan mukavaa puuhaa) joten enköhän mä siitä selviäis! Pitää siis vissiin tässä pikkuhiljaa opetella noinkin simppeli asia. Muita asioita, joita joudun opettelemaan on varmaan ehkä ruanlaitto, että osaan valmistaa mahdollisimman monipuolisesti aterioita! Salaattien tekeminen ei oo ongelma, sen mä handlaan tosta vaan, mutta kastikkeet (joista en edes erityisemmin pidä) tai vaativammat ruat vois olla mun seuraavan vuoden kohta johon yritän panostaa, mut katotaan vaan niin mitään semmosta ei tuu kumminkaan tapahtumaan :) Myös lasten kanssa oleminen on alue jota mun tulis säännöllisesti ylläpitää ja mulla onkin huippu suunnitelmat sitä varten. Jos hoidan kaiken mahdollisen pois alta nyt puolessa vuodessa, kunnes täytän 18, voin silloin keskittyä autolla kaahailemiseen (kuinkahan monet sakot tuun saamaan, kun oon pyörälläkin mukava uhka toisinaan liikenteelle huolimattomuudellani) ja viettämään railakoita viikonloppuja (no enhän mä nyt oikeesti semmosta harrastais). ;) Bloggailu tuskin silti jää sen vähemmälle, mikäli pysyn vaan tässä innostuneessa olotilassa!

M

push push baby don't stop for a minute

Ajatelkaa, heräsin 05.00 aamulla! Tai no, herätyskello soi silloin. Nousin vasta varttia myöhemmin torkkuajastimen takia. Vaikka menin vasta 7 töihin, kiire meinas silti iskee, lähdin vasta varttia vaille 7 pyöräileen keskustaan (voisin toimii aamusin nopeammin enkä pukis päälle puolta tuntii!) mutta yllätyin kun ehdinkin ajoissa (okei myönnetään, olin 7.02 paikalla...........) mutta asiaa helpotti se että pomo itse oli myöhässä joten eipä se haitannu että olin juuri ja juuri ajoissa itsekkin :D päästiin melkeen vasta puol 8 aikaan alottamaan hommat ja aika kului kyllä kuin siivillä! En huomannutkaa että kellot oli jo 11 ja siinä välissä sitten pidettiin ruokkis. Ei mulla siihen aikaan aamusta ole nälkä, joten kävinpä sitte marketista hakemassa fetajuustokolmion ja tomaattivuohenjuusto keiton :) uskokaa tai älkää, ihan älyhyvää!! Ruokkiksen jälkeen sitten jatkettiin töitä ja vasta neljän jälkeen likemmäs puoli viittä saatiin hommat hoidettua ja olin valmis lähtemään töistä. Töissä olin siis likemmäs 9,5 h joten aattelin et tää työpäivä ansaitsee kivan lopunkin, eli siispä varausrekistä nappasin pari juttua kassan kautta kotiin ;) ihhih, tosiaanki oon ansainnu jotaa kivaa ja nyt taas yhden paidan rikkaampana ja muuta mukavaa ;D (mainittakoon, että mulla on nyt tällä hetkellä jo yli 100 paitaa, vaatekaupassa työskentely kun ei auta asiaa yhtään eikä työntekijä alennukset, niin mietin että miten monta paitaa mahdan hommata yhden vuoden aikana maasta / valtiosta, jossa on enemmän kauppoja kuin täällä? Onneks Amerikkaan kuulemma muoti tulee n. vuoden jäljessä!) kotiin päästyäni n. 1,5 h sitten söin vaihteeksi ruaksi tomaattibasilika keittoa. Ette arvaakkaan miten oon hurahtanut noihin tomaattipohjaisiin keittoihin! Samalla tarkistin sähköpostini, pelkkää roskapostia vaan saapunut :-( odotin muutamaa muuta sähköpostia mutta ei vielä ainakaan oo tullu, ehkä sitten huomenna. Odotin myös puhelua mutta sitäkään ei kuulunut! Haluan jo tietää saanko ilmaista matkaa vai enkö saa :( Niin kauan ku en saa niitä sähköposteja, oon tavallaan vähän jumissa. En pysty hoitamaan asioita suuntaan enkä toiseen sen takia...
Mietin muuten eilen että miten USA:ssa avataan edes pankkitili? Kävelläänkö vaan pankkiin ja repäistään vuoronumero vai marssitaanko suoraan tiskin taakse "I want to open a bank account." Toinen on kirjastokortti. Onhan sen saaminen Suomessakin kuin leikkiä, mutta mulle on kai jäänyt joku etappi päähän että asiat ei voi mennä kovin yksinkertaisesti ikinä, tai niissä on jotain vikaa. Ehkä se vika onkin mun aivoissa? Yksi asia on kumminkin varmaa, kun oon seurannut muutamaa auppari blogia, niin mä EN tahdo missään nimessä sateisiin paikkoihin! Jatkuvasta sateesta ei ole mitään iloa. Lumeton paikka ois kans ihan huippu, edes yksi vuosi elämässä ilman lunta! Tässäkun oon taas aikani mietiskelly ni kyllä se California vetoaa muhun kumminkin parhaiten, edes New York ei päihitä sitä! Mut, mielipiteet muuttuu niinkuin suunnitelmatkin. Eihän sitä koskaan tiedä haluanko mä enää syksyllä tähän ryhtyä. (MIKSEN HALUAIS?!?! Odotan tätä enemmän ku täysi-ikäisyyden saavuttamista! Mut pakko odottaa sitäkin, koska ilman sitä koko juttu tyssäis tähän pisteeseen.) Nyt voisin googlettaa uusia auppari blogeja, sillä oon lukenu ainaki 6 semmosta jo kokonaan (parasta ajanviihdettä tylsiin iltoihin) ja tässä ois taas yks ilta kulutettavana joten eiköhän tää ois tässä :)

Love you, M

I've got somewhere I belong

Miksi aika kuluukin näin hitaasti? Perjantaina kun L oli meillä, kerroin sille kaikkea mun suunnitelmista ja ihanaa, kun kerrankin joku oikeesti on innoissaan mun puolesta tälläsessä asiassa. En väitä, ettei kukaa muu muka olis, mutta eilenkun isovanhemmilla vierailin pitkästä aikaa ja kerroin tästä aupair vuodesta, mummoon se ei ainakaan ihan kolahtanut. Kyselihän se jotain että millon ja minne, mut sen nyrpistyneestä ilmeestä huomasin että se ei ollut innostunut ajatuksesta että lähtisin pois. Ymmärrän tietty, että niillekkin tulis varmasti ikävä, mutta onhan puhelimetkin keksitty? Kauheaa myöntää, mut en mä jäis ikävöimään just ketään, koska pystyn pitämään yhteyttä. Enhän mä mihinkään eristyksiin ois joutumassa :) Ainoo on meiän koira, mitä mä ikävöisin enemmän ku mitää. Myönnän, että mun ei tulis olla näin riippuvainen eläimestä, mutta silti mä oon. Ehkä hostfamily mis ois koiria helpottais, tai sitten ei. Varmasti niistä tulis meiän kultapoika mieleen ja tuntuis pahalle. En sitten tiedä, enkä halua ajatella asiaa. Toinen huono asia, haluan vaan sivuuttaa kaikki ongelmat. Kaiken kaikkiaan oon silti sitä mieltä, että aupair vuosi tulee olemaan sun elämän paras vuosi (tai vaihto oppilas vuosi tms) josta ei kannata luopua. Enkä luopuisikaan, ellei tulis eteen jotaan järkkymätöntä. Kamalaa, kun fiilikset vaihtelee tässä vaiheessa jo miten sattuu. Hakemusten teossa en ole päässyt puuta pidemmälle ja tällä menolla unohdankin ne täysin. Onneksi pääsen kesällä EHKÄ 3 vk ilmaisena ulkomaille EF:n kautta, joten ois ainakin jotain, mitä odottaa. Sitten aika kuluu nopeasti kun on "pieniä" asioita, joita odottaa!
Huhtikuussa mulla on ainakin Enrique Iglesiaksen keikka (ajatella, varasin liput joulukuussa ja kohta se keikka jo on!!) ja L:n kanssa parin päivän päästä siitä matkustetaan ehkä Lappeenrantaan koekuvauksiin. Ja huomenna tai ylihuomenna saan tietää siitä mallikilpailusta miten kävi! Huhtikuussa myös pappa täyttää vuosia ja loppukuusta tää aiemmin mainittu kultapoika täyttää jo 6 vuotta <3
Toukokuussa sitte ois enää siinä vaiheessa kuukaus jälellä koulua ja jipii, kesäloma alkaa! Ai mikä? Ainiin, eihän mulla mitään lomaa taidakkaan olla kun vietän töissä aikaa nyt koulunkin edestä. Viimevuoteen eroa sillä, että ramppaan todennäköisesti kahdessa paikassa. Jee. No mutta, kesä on äkkiä ohi, se 2 kk menee niin vauhdilla ettei mitään rajaa!
Kesäkuu menee varmaan aika äkkiä. Jos en joudu töihin  enkä saa ilmaista matkaa, lähden kuun alussa pariks viikkoa Britteihin näillä näkymin. Pitäis vaan soittaa entiselle hostperheelle pääsenkö sinne, kun ei tarvis majotuksesta sitten maksaa ylimääräistä mikä ois hirmu jees :) tai sitten vietän aikaani chillaillen ja juhannuksen tienoilla varmaankin viimeistään työvuoroja alkaa hirveän ALE:n myötä kertymään kiitettävästi (toivon mukaan)!
Heinäkuu , jos alkais tulemaan lämpimämpiä ilmoja niin pääsis ehkä rannallekkin ottamaan aurinkoa joku sunnuntai, sillä jos viime vuoteen vertaa niin mulla ei tule olemaan vapaata välttämättä yhtään. Eiku hei, kyllähän mulle saatto viimevuodesta joku 4 päivää lomaa kertyäkkin:D hauskaa. Mutta jos saankin sen ilmaismatkan, niin heinäkuun loppu vois olla oikea ajoitus lähteä. Mun paraskaveri E täyttää myös heinäkuussa 18! ;)
Elokuu , monilla alkaa varmaan koulu, mutta minullapa ei. Mä saan viettää koulutonta aikaa Lokakuuhun asti, sillä työssäoppimisjakso sijoittuu tähän ensimmäiseen jaksoon syksyllä. Harjoittelupaikka olis syytä etsii jo nyt ennen koulujenloppumista, mutta mistä? apua.
Syyskuu varmaan menee ihan vaan työssäoppimassa eikä sen kummempaa. Toivottavasti ei ois taas niitä 8 h päiviä? Kerta ykköset joutuu olemaan vaan 6 h :(
Lokakuu TÄSSÄ VAIHEESSA MÄ PÄÄSEN KOULUNPENKILLE!! Ja sen ensimmäisen viikon päätteeksi aloitan viikonlopun MINUN 18 V JUHLILLA! Voi tätä riemua kun musta tulee täysi ikäinen ;)
Marraskuu ajokortti olisi suoritettava mahdollisimman nopeasti loppuun, jonne ajattelin heti 18 v täytettyäni mennä :P Tämä tosiaan siksi, että saan Marraskuun alkupuolella kaikki paperit valmiiksi liitettäväksi hakemuukseeni. Tässä vaiheessa kun ne saan hoidettua, niin jippikayjei oon varmaan ihan ratkeamispisteessä.
Joulukuu Perus, joulujoulujoulu ja kaikki se hössötys siihen samaan syssyyn. Mutta koska jouluussa ei ole kun n. 2 vk koulua ja sitten alkaa loma niin ai tätä parhautta. Se loma on pieni osa kouluvuotta ja se humpsahtaa siinä samalla kuin jostain ilmestyikin ja kappas sitten onkin juhlittu jo uudetvuodet ja istun taas tammikuun kolmantena päivänä koulunpenkillä?!?!
Tammikuu voi herranjesta, nyt ois jo vuos 2012 ! Tarkoittaa sitä että 5 kk enää valmistumiseen ja lähtöön! Löytäisinpä perheen jo tässä vaiheessa, niin vois pitää mukavasti yhteyttä ja tutustua ennen saapumista ihan kunnolla.
Helmikuu taas työssäoppiminen. Mutta tällä kertaa ulkomailla! En tiedä oikein mihin suuntaan sitä menis, mutta koska on talvi, ja saapuessa kevät, niin joku lämmin kohde tietty olis ihan jees. Maltalle ainakin kai pääsis. Mutta miten mun ABI juttujen ja kirjoitusten käy????????
Maaliskuu joko oon siellä ulkomailla työssäoppimassa tai täällä kylmässä suomessa =(
Huhtikuu kuun alussa palaaminen työssäoppimisesta ja samat asiat. Pappa täyttää taas vuosia ja kultapoika 7 v :o
Toukokuu viimistä viedään! 1 kk koulua ja valmistuminen häämöttää, toivon mukaan...en ajatellut 4 vuodelle opiskeluja enää jättää. Tässä vaiheessa varmaan enää viimiset opinnäytetyö valmistelut tai jotain muuta, mutta tuskin kovin kovaa opiskelua.
Kesäkuu JES se on ohi! Selviin sitte kirjoituksista ylioppilaaks asti tai en, mutta merkonomiksi mä valmistun jokatapauksessa! Sitten tää piina on ohi ja pääsisin vihdoin matkaamaan kohti unelmaa (mikä tietty paikan päällä saattaakin olla katastrofi, mistä sitä tietää...)
Siitä sitten laskee vuoden eteäpäin, on kesäkuu 2013 ja 1 kk vielä matkustamista varten lisää, eli heinäkuu 2013! Hhuhhu, yhdessä postauksessa etenin reilulla 2 vuodella eteäpäin. Oon kumminki ilonen, että mulla on suunnitelmat valmiina eikä tarvii niitä sen kummemmin miettiä vähään aikaan! :)

Nää pienet pääkohdat vuoden aikana tulee olemaan siis seuraavat: Enriquen keikka, kesän ulkomaanmatka, mun 18 v synttärit ja ulkomailla työssäoppiminen.

Äsken muuten tuli muuten fiilis, että oon aivan varma että n. 3 vk poissaolon jälkeen mulle tulis hirveä ahdistus siitä että oikeesti joudun viettämään kuukauden kuukauden perään siellä, eikä poispääsyä olis hetkeen. Mutta itsenäistyminen ja elämässä eteenpäin selviäminen kasvattaa ihmisenä ja vastaisuudessa varmasti selviää paljosta muustakin!

Ps. Varmasti jokunen on huomannut, että ulkoasukin on saanut vähän muutosta ja se tulee muuttumaan edelleen! En oo oikein tyytyväinen tähän. :(

xoxo, M

Osavaltio valinta

Mulla ei sinänsä ole vielä kiire täyttää hakemuksia, sen ehtii tehdä vasta kesälläkin, mutta oon jo kumminkin aloittanut täyttämään sen minkä oon pystyny. Amerikassa on 50 osavaltiota (kuten monet teistä varmaan tietääkin) ja niistä mun tulis valita muutama vaihtoehto, minne mä mieluiten menisin. Ihan jokaiseen osavaltioon ei oo kyllä edes mahdollisuutta lähtä, kuten Hawaijille tai Alaskaan, koska niissä ei edes asu isäntäperheitä. Mulle muuten nyt vasta selvisi, että Alaska on Pohjois-Amerikan alapuolella?? Oon ollut tähän päivään asti aivan varma siitä, että se nimenomaan sijaitsee tuolla pohjoisimmassa suunnassa mitä maapallosta löytyy. Eikö jääkarhutkin asu alaskassa? Ja super kuuma Hawaiji sijaitsee siinä ihan vieressä??? Mitä ilmeisemmin tämä neiti on nukkunut ylä-asteen maantiedon tunnit...


Tän viikon mietinnän seurauksena oon tullut siihen tulokseen, että jokin seuraavista osavaltioista (kuva mukana!) vois olla mun tuleva asuinpaikka:

CALIFORNIA

California, no, yllätys yllätys. Sinne mä jokatapauksessa menen joskus tän lyhyen elämäni aikana, joten oishan se ihan siistii tutustuu siihen toosi paljon paremminkin! Noei, mut ajatelkaa, ainainen kesä?!?!

FLORIDA

Florida on myös mun suosikki listalla ihan siistä syystä että siellä on myös aina lämmin ja se on rannikko osavaltio. No onhan Calikin, emmä sillä. Jokatapaukses tässä mua vaan pelottaa ne alligaattorit ja hait ja meduusat sun muut merenelävät! En haluu joutuu uhriksi....

MARYLAND

Ihastuin tähän osavaltioon jo ollessani nuorempi, osaksi myös nimi Maryland vaikuttaa asiaan. Musta oli niin hienoa että se on melkein kun mun nimestä...eihän se tietenkään oikeasti mutta se oli vaan hauska ajatus :-)

MASSACHUSETTS

Ensin koko osavaltion nimi oli mulle hepreaa, kunnes googlaamalla tsekkasin että hei, Boston on Massachusettsin pääkaupunki. Osavaltion nimeäkään en osannut kirjoittaa, ennen tätä päivää! Opettelin sen tässä aamun tunnilla ja oon nyt kyllä ylpeä kun ei tarvii koko ajan mallista katsoa että M-a-s-s-a-c-h-u-t-t-e-s..

NEVADA

Las Vegas baby! Tämä kreisi bilemesta sijaitsee Nevadassa. Tosin mikään muu kaupunki mua ei siellä sitten hirveenä kiinnostakaan. Joten ehkä tää ei olekkaan se mun paikka...no, vaihtoehtohan se silti!

NEW JERSEY

Voi että, ajatelkaa nyt! Kävelemässä tuolla ihanassa syksyisessä puistossa lasten kanssa :-) Vähänkö olis ihanaa. Voin unelmoida näin kesäntullessa jo siis syksystä vaahterapuistossa.

NEW YORK

Tänne NYCiin pääsee muutenkin, mutta Iso Omena on varmasti kokemisen arvoinen, eikö? Siellä on ainakin tarpeeksi monta Starbucksia mulle jotta saan mun mansikkasmoothie annoksen täytettyä säännöllisesti. Ai en? No höh, syömäänhän mä sinne olinkin menossa. Ajatelkaapa miten hurjan siistii myös noilla keltaisilla takseilla ajelu mahtaa olla?!

OHIO

Jotenkin tää Ohion osavaltio, mitä kuvia kattelin useammasta paikkaa, näyttää ihan mukavalle. Toi vesi tosin järkyttää katsottuani ensin Floridan ja Californian kuvia joissa on niin täydellisen turkoosia vettä. Mut toisaalta, en pidä uimisesta joten mitäpä sitten!

RHODE ISLAND

Vouu, kattokaa miten kivannäköstä! Ihanan tommoi...öö, no näyttää että ois loppukesä kääntymässä syksyksi =) Tykkään tosta jollain tapaa. Mut toihan on vaan kuva.

VERMONT

Vermont on jotenki semmoi tosi sulonen pikku osavaltio. Mulle tulee mieleen just että se on semmoinen vaahterapuistoja ja tommosia siltoja täynnä oleva paikka, mutta mene ja tiedä sitten. No jokatapauksessa, mitä wikipediasta löysin niin ihan jees!

Tossa nyt sitten oli noi mun TOP 10 osavaltiot, jonne mä mahdollisesti haluiaisin. Eikä ne ole missään suosikkijärjestyksessä :)

Tosiaan on sekin mahdollisuus että mistään noista osavaltioista ei löydykkään mulle sopivaa perhettä ja apua....en halua mihinkään kylmään North Dakotaan tai hevosten keskelle maatilalle Tenneseehen, kun en osaa edes ratsastaa. (Ainoa lohdutus Tenneseessä on että Hannah Montana The Movie on kuvattu siellä???) Oon siis kai aika vahvasti city tyttö joka viihtyy kaupungeissa ja rantakaupungeissa. Siksi Cali tai Florida ois aika siistejä.

Äitillekkin eilen muuten illalla ennen nukkumaanmenoa vihjasin että pääsin tähän ohjelmaan mukaan! En aiemmin viitsinyt sanoa että koko juttuun olen menossa, jos en olisikaan päässyt siihen.

Löysin myös ratkaisun siihen, miten saan loput tarvittavat lastenhoitotunnit täyteen! Meen kysymään päiväkodista lyhytaikaista harjottelupaikkaa joko niin että oon iltaisin tai viikonloppuisin koulun ohella (silloin kun en oo muuten töissä) tai sitten kesälomalla siellä pari viikkoa. Pitää vaan raahautua kysymään jostain päiväkodista tätä mahdollisuutta, niin saisin senkin äkkiä pois alta ja voisin keskittyä sitten kaikkeen muuhun eikä tarvis stressaa saanko tunteja täyteen. Niitä kun tulee olla yhteensä 200...

Oon kumminkin aivan innoissani ja luulen ettei mun innostus laannu hetkeen siitä huolimatta että mulla on edelleen vielä se 6 kk aikaa hoitaa kaikki paperit! Tajusin just, että mullahan on vielä työssäoppiminenkin ulkomailla 2 kk ennen tätä juttua! Hurjaa, jos lähden helmi-maaliskuuksi ensin työssäoppimaan pois suomesta ja sitten 2 kk suomessa ja uudelleen lähtö pois täältä :O

Tänään koulun jälkeen kun pääsen 13.45 Laura tulee meille ja odotan että pääsen sillekkin kertomaan tarkemmin tästä. Nyt jos vuoden intoilen etukäteen, luulenpa että sitte itse matkankoittaessa oon aivan seonnut...sitä odotellessa.

Pus,

Mari

Pääsin aupair ohjelmaan!

Heips,

Olin aaaivan varma että multa kysytään jotain hirvittävän vaikeaa ja meen ihan lukkoon. Niin ei kumminkaan käynyt! Mun lisäkseni siellä oli 2 muuta tyttöä, jotka on nyt jo tän vuoden puolella suuntaamassa sinne :)

Koko homma alkoi kansalaisopiston auditoriossa olevalla infolla, perusasiat ja tämmöset käytiin läpi, mitkä löytyy Cultura Caren nettisivuiltakin. Tää info osuus on kaikille lähtijöille pakollinen USA:n aupair lain mukaan, samoin se haastattelu. Itse info kesti reilun puol tuntia, eli ei ollut paha. Tän jälkeen siirryttiin sitte kaikki kolme + haastattelija ryhmähaastatteluun. Ensin vastattiin kysymyksiin suomeksi paperille, jonka jälkeen oli suullinen osuus englanniksi. Olihan se eka vähän jännittävää, että tuleeko mulle ne vaikeimmat kysymykset ja mitä jos en ymmärräkkään. Onneks tämmöst tilannetta ei tullu ja osasin vastailla rauhalliseen tahtiin ihan suht järkeviäkin vastauksia. :D Tätä kesti varmaan puolisentuntia, kunnes tuli englanninkielinen kirjallinen osuus. Piti tehdä käytännös 4 lyhyttä essee vastausta 4 aiheesta. Innostuin sitten kirjottamaan ehkä turhan paljonkin...sillä aikaa ku ne pari muuta sai valmiiks, alko vielä yksityinen osuus joka oli myös sekin englanniksi. Huh piti pari kertaa pyytää toistamaan joku juttu, kun tuli ihan outo sana vastaan. Mutta ymmärsin kumminkin lopulta ja sain suoritettua senkin osuuden :p
Lopussa sitten kun viiminen siellä olin, jäin kyselemään jotain epämääräisiä kysymyksiä mitä mieleen tuli omien ruoka allergioiden yms suhteen.

Vaikka alustavasti lähtöön olisi vielä reilu vuosi, mulla on hirveästi hoidettavaa kuntoon syksyyn mennessä!
Joudun mm. kerryttämään lisää lastenhoito tunteja (musta saa ilmasen babysitterin jos tarvii!), hommaamaan rikosrekisterin (on se puhdas, mutta amerikan laki vaatii), ajokortin sitte kunhan lokakuussa täytän 18, uuden passin sillä toi nykynen menee vanhaksi pari kuukautta ennen ku palaisin takasin suomeen joten jos en meinannu jäädä asumaan sinne loppuiäksi, tarviin passin paluutakin varten! Suurlähetystyössä hoidetaan viisumia kyllä mun puolesta, mutta joudun sinnekkin vielä kielitestiin :S se vähän pelottaa jo nyt! Lääkärintodistus ja nää pitää hommata, ne kyllä ehtii mutta jos jätän kaiken siihen kun kesäloma loppuu, huomaan etten oo hoitanu mitään vielä siihenkä mennessä kun ajokortti on kädessä ja tosiaan marraskuuhun mennessä mun pitäis saada kaikki hoidettua! IIKS, tästä tää kai nyt alkaa! Toivon mukaan vuodessa ei tapahdu mitään niin mullistavaa että joudun luopumaan tästä ajatuksesta...

Että jos jollain on aiheeseen mitään lisättävää tai kysyttävää niin siiitä vaan :-)

mari

Aupair haastattelu

Nyt mä sain tämän vihdoin aikaan :-) Oon tosi ylpee itestäni, jos myös jaksan tätä kirjoittaa jatkossa! Tää on varmaan mun tieskuinka mones blogi, tosin niillä ei oo aiemmin ollut teemaa ja olin paljon nuorempi niitä pitäessäni. Tän blogin ideana on nyt sitten se, että mä tosissani oon harkinnut lähteväni AuPairiksi ensivuonna, mikäli mut vaan siihen ohjelmaan hyväksytään :) Ajattelin nyt sitten pitää tätä blogia reilun vuoden ennen suunniteltua lähtöä, kertoa sen erivaiheista ja niin edes päin ja toivottavasti sitten matkaan päästessä siellä päivittäin olisi ihan jees postailla tänne elämän kulkua.

Jokatapauksessa, mun idea tästä aupair vuodesta lähti jo viimekesänä. Silloin aloin jo ettimään sopivaa perhettä itsenäisesti, mutta olosuhteiden takia en oo saanut mitään suurta aikaiseksi. Löysin kumminkin tässä tällä viikolla aivan mahtavan vaihtoehdon aupair vuodelle, nimittäin EF cultural caren!

EF:n edustajana luulisi että olisin tajunnut tämän vaihtoehdon aiemmin, mutta eipä tullut aiemmin mieleen. Tsekkasin nettisivut perinpohjin läpi (Cultural Care , käykää katsomassa!) ja totesin että tämä on se, minne mä vielä joku kaunis tai sateinen päivä lähden!

Cultural Care Aupair ohjelma maksaa vaan 495 € johon sisältyy;

• Menopaluu lennot ja matkajärjestelyt
• 4 pv koulutus matkan alussa New Yorkissa
• Ilmainen asuminen ja muut perustarpeet (syöminen yms)
• 197,75 $ / viikko eli n. 140 e ! Se tekee kuukaudessa vähän alle 600 e
• Perhe maksaa opiskelut paikallisessa yliopistossa tai muussa koulussa 500 $ asti (eli noin 400 e edestä)
• 2 viikon palkallinen loma
• 12 kk aupairina, 13 kk pelkkään matkusteluun!
• normaali matkavakuutus

Lisähintaa verottavat sitten vielä viisumi (13 kk , 100 e), rikosrekisteri ote 10 e, kansainvälinen ajokortti 30 e ja muutamat muut pikku kustannukset.

AJATELKAA, MITÄ KAIKKEA SAATTE NOIN HALVALLA !

500 e elämäni parhaimmista 13 kuukaudesta ei kuulosta lainkaan pahalta. Aupair palkkoja kertyy vuoden aikana yli 7 000 e (katsoin valuuttakurssista ne euroina). Kuulostaa paremmalta kuin hyvältä viettää opiskeluiden jälkeen välivuosi!

Ja tosiaan, ajattelin odottaa sinne asti että valmistun. Sitä ennen turha yrittääkkään matkaan, sillä 18 tulee täyteen vasta lokakuussa ja ajokorttia voin sitten odotella saatavaksi vasta marraskuussa. Mutta koska tämä reilu vuosi kumminkin hurahtaa nopeammin kuin uskoisi, olen jo hyvissä ajoin liikkeellä. Tänään nimittäin mulla on Aupair haastattelu! Se alkaa 17.00 ja en oo osannut valmistautua yhtään.

Eilen huomasin sähköpostiini saapuneen täytettäväksi kyseisen aupair hakemus lomakkeen, johon tulee täyttää kaikki mahdolliset tiedot. Sitä täytellessä sen jälkeen kun pääsin casting tilaisuudesta, meni melkein 6 h, eikä se ole vieläkään kuin pintapuolisesti tehty! (Joo, osallistuin sitten mallikilpailuun, enkä tiedä kyllä mitä siellä periaatteessa edes tein. Eihän mulle ollut pituusvaatimuksen lisäksi kuin alle 2 cm ylimääräistä..)

Ja kaikki aupaireina olleet, sinne lähdössä olevat, lähtöä suunnittelevat tai he, jotka ovat parhaimmillaan, odottaisin kovasti teiltä kommentteja! :-)

love, Mari