Hello my dears,
Mitä mä viiime postauksessa sanoinkaan? Niin, nyt tosiaan on tammikuu ennekuin tänne taas ehdin. Mutta, onpahan taas jotain kerrottavaakin!
Tähän väliin nyt hirmu kivat ja myöhäiset uudenvuoden toivotukset :)
Haastattelu part. 2 meni loistavasti ja mukana ollaan edelleen! Sain ennen vuoden vaihtumista ajokortinkin, sillä pienellä erolla että en oo kovin hyvä kuski. Onhan mulla kumminkin aikaa tässä vielä ajella...Toimistolle soitin kysyäkseni muutamista jutuista jokin aika sitten, ei pahalla toimistolle, ootte ollut ihan mahtavia tän viimisen 5 vuoden ajan jonka aikana ollaan oltu yhteyksissä hurjasti, MUTTA, kun puhelimeen vastaakin ynseän kuuloinen neiti joka esittää asiat hieman asiakasta loukkaavaan sävyyn, ei jää kovin hyvä mieli. Vaikkei olisi suoranaisessa asiakaspalvelu ammattissa, mutta työskentelee silti muiden kanssa, olisi syytä opetella ne taidot. Myönnän, että näin vaatekaupan myyjänä en itsekkään ole ehkä maailman mahtavin joka päivä, mutta en koskaan sano asiakkaalle mitään törkeää. Enkä edes saanut kunnon vastauksia kysymyksiini. Pyh. Muttamutta! Tällä viikolla tapahtuuu vielä kaikkea hurrjan mukavaa, niistä kerron myöhemmin! Helmikuu, penkkarit ja abiristeily lähestyy uhkaavasti, samoin maaliskuu ja kuukausi englannissa ;) Sitten lähestyy valmistuminen JAAAAA lähtö! Musta tuntuu että poljen kylläkin vähän paikoillani tän asian kanssa tällä hetkellä. Mun pitäis nyt alkaa etenemään hieman vauhdilla tässä....
Löysin muuten kivan perheen johon pääsen luultavasti lastenhoitajaksi. :) siis ihan täällä Suomessa. Se pätkä olis just sopivasti kesän alkuun asti ja siinä on 2,4 ja 6 vuotiaat lapset sekä vauva syntymässä vielä nyt muutaman kuukauden sisään. Ainakin tulisi paaljon kokemusta eri ikäisistä!! Mä en malta odottaa että pääsisin jo lähtemään, The Hilssiä ja Gossip Girliä seuratessa ne USA:n maisemat on jotain niin aaaa ihan kun kattelisin kotiseutuani. Friscoon en kaipaa juurikaan, kaipaan vaan niitä ihmisiä niin valtavasti :-( Ja nyt on koirankin osalta homma hoidettu että pääsen lähtemään. Se muuttaa siskolle sitten. Mutta nyt mun suurin murheeni on se, että juurikun pääsin miesongelmista eroon (eikä kukaan mies pidättele mua täällä hähä) niin rupesin miettimään mun harrastusta ja työtä. Okei, töitä on aina, mutta kun kiinnyn johonkin mun on hirveän vaikea päästää irti. Tiedättekö, kun tottuu johonkin tuttuun ja turvalliseen. :) Mutta toinen on rakas harrastukseni, rakastan cheerleadingia ihan älyttömästi ja tytöt on niin ihania. Tuntuu että jään paljosta paitsi jos lähden. Mutta luultavasti jään vielä enemmän paljosta paitsi, jos en lähde. Mutta koska en tiedä mikä siellä odottaisi, niin en tunne harmistusta asiaa kohtaan. Miten voikaan olla vaikeaa tapella mielessään tästä asiasta...
No, eipä minulla nyt muuta. Jään pohtimaan tänne kirjanpidon seuraksi näitä asioita ja päivittelen kun jotain hullunhauskaa tapahtuu!
M
Heippa!
VastaaPoistaAjattelin sulle kommentoida kun tuossa hetki sitten löysin tän blogin ja liityin lukijaks :) Eli siis mullakin olis usa suunnitelmissa ens vuonna. Lähtöä oon kaavaillu vasta syksylle että ehdin kesän tienata rahaa (enkä halua missata iskän 50v juhlia jotka on syksyllä). Hakuprosessin ajattelin ite alottaa vasta kun saa eka kirjotukset alta pois kun oon kuullu et se ei oo vielä liian myöhään :)
Oikeestaan mulla ei ollu oikein mtn järkevää asiaa. Kunhan kommentoin kun tajusin et jos me nyt molemmat päädytään amerikkoihin (sinä tieten sen muutama kk aiemmin) niin asutaanpa sitten sielä maailman toisella puolen samaa aikaa! :D Ja mulla tosiaan ollu ihan samanlaisia ajatuksia lähdöstä ja kaiken jättämisestä mut koitan aina psyykata et tollanen mahdollisuus lähteä on tyyliin once in a lifetime kokemus joten pakkohan se on käyttää ja täälä sitten pääsee vuoden jälkeen jatkamaan elämäänsä :)
Sori kauhee romaani, mutnii kiva blogi sulla ku on mukava lukee jonku 'samassa tilanteessa' olevan ajatuksia ja muutenki tyksin tästä :)
Moikka Tiia!
VastaaPoistaHei ihan mahtavaa!! Hirmu kiva että joku samassa tilanteessa oleva löys tänne:) Harmi että oot aatellut lähteväs vasta syksyllä, toivottavasti kesällä lähtis mun lisäksi sitten muitakin samaan aikaan...:D mut niinpä, sit jos päätyis vielä jonnekkin samalle seudulle niin wohoouu! ;)mut hei jos haluut kirjotella enemmänkii niin sopii!
Ois kyllä ollu aika makiaa ku oltais menty samaa aikaa! Mut varmaanki suurin osa lähtee kesällä et tuskin sun ainakaa tarvii yksin mennä ja kai jotku syksylläki... :D Alkaa tuntua jotenki paljo todellisemmalta nää suunnitelmat ku tietää ainaki jonku, joka elää sielä sitte samoihin aikoihin ku ite! Musta ois kyllä mukava kirjotella vaikka enemmänki niin pääsis vähä jakaan ajatuksia ja tutustuun jos vaikka siellä Amerikoissa sitte tavattaiski :))
VastaaPoista