May someone help me, please?

Päiväkodista on oltu pari päivää ihan hissukseen, ei ole kuulunut minkään näköistä vastausta sitten maanantain. Nyt jos ne päättikin, että ei sinne mitään lyhyt aikaista harkkaria oteta niin argh! Kohta mun ainut ja viimeinen vaihtoehto on vaan mennä jonkun tuiki tuntemattoman luokse ilmoittamaan olkaa koputtaen, että ole kiltti ja pidä vapaata lastenhoidosta, mä hoidan sitä vähän aikaa. No, sitä mä en kumminkaan koskaan tuu tekemään joten ehkä mun pitäis vaan edelleen kuumeisesti yrittää noita päiväkoteja. Mullahan ei olisi ongelmaa, ellei mulla a) olisi jo valmiiksi työ b) olisi se typerä kesälukio, JOKA EI MUUTEN MAKSA MULLE MITÄÄN ! HA, kannattaa olla yhdistelmäopiskelija niin pääsee halvalla... c) olisi koulua, joka vie 99 % mun elämästä nuoruusvuosina d) jo mainittua työtä, joka vie mun _KAIKKI_ lomatkin !!!!!!!!! e) ei olisi elämää, niin mulla olis oikeesti aikaa tehdäkkin jotain. Muttakun ei, niin ei. TYÖ ON ASIA MIKÄ PILAA KAIKEN. Joten mä kadehtin niitä tuotapikaa, jotka jäävät kesätyöhaussa ilman töitä. Onnekkaita ihmisiä, se on vaan palvelus. (Okei, okei. Rakastan työn tekemistä, mutta en sitä että mä joustan mutta työ ei!)

Luovuin siis täysin tämän kesäisestä kuukauden kestävästä Californian matkastani vain siksi, että minua satutaan tarvimaan töissä. Niin. It sucks. No, en sentään luovu kaikesta. Olin helpottunut sähköpostiviestistä, joka oli lukion apulaisrehtorilta, joka ilmoitti että minulle ei ikinä saavu sitä laskua kesälukiosta! Toinen päivää piristävä asia oli se, että inhoamani aineen opettaja oli ostanut meille lentokoneesta (mitä se siellä oli tehnyt?) lakupiippuja, joita sain huimat 2 kappaletta! Niitä mussutinkin 1,5 h (mitä vikaa imeskellä lakua? ei se ihan kurkkupastillista käy mutta läheltä liippaa!) ja aika meni kerrassaan hurjaa kyytiä (not).

Mä olen kyllä myös taitava venyttämään puheluja. Asia, jonka saisi hoidettua hetkessä, kestää mulla varmaan tunnin. Mua alkaa nolottamaan, että soitan EF:lle harva se päivä. Eilen puhuin yhden miespuolisen kanssa (joka ei ilmiselvästi ole koskaan saanut koulutusta asiakaspalveluun) jonka kanssa sain kyllä asiat hoidettua nopeasti, mutta auta armias kun soitin sinne hetken päästä uudestaan (mistä oli sovittu) puhuin toisen virkailijan kanssa (naispuolinen) oli pakko kysyä jonkun ajan päästä että ei kai sulla ole hirveä kiire, sillä mun asiani saattaa kestää hiukan pidempään kuin mitä saattaisi olettaa. No, ihan mukavasti puhelinkin puhelimessa varmaan lähestulkoon 2 h yhteensä eilen, eihän siinä mitään. Kohta sieltä pitäisi taas tulla soitto :-D Mutta enää 103 päivää lähtöön ! (2 kokonaista kuukautta tässä välissä ennen, ei siis paljoa!) Se auttaa ehkä pahimpaan tuskaan ja hätään. Sekä pääsen harjoittelemaan lentokenttä taitojani, joista saan edelleen ihme panikointeja ilman syytä.........

Kolmas tämmöinen supertärkeä aihe, mun hakemus. Mä vaan olen täyttänyt sen satunnaisesti pikku informaatioita täyteen, sitten joku kehtaa laittaa mulle sähköposti viestiä CC:ltä että tässä lista parannusehdotuksista hakemukseesi. Tiedän, että yrittävät vaan auttaa, mutta närkästytti hieman, ei kai ne oikeasti kuvittele mun laittavan semmosta raaka versiota minnekkään? Sekin, että halusin vaan kokeilla jotain valokuvaa siihen, niin "kuvassa tulisi olla lasten kanssa". Musta tuntuu että mun valokuvasta tulee photoshopattu tapaus...googlesta joku kiva kuva ja oma naama tilalle yhdelle henkilölle, käykö? Heitelkää oikeasti jooko niitä ideoita mulle miten saisin nyt lastenvahtihommia! :-D Sillä tiedän, että teitä on useampi anonyymi silmäpari siellä ruudun toisella puolella lukemassa (anonyymit pystyy kommentoimaan myös!) ja apu oikeasti on tarpeen. Mä muistan teitä sitten paketein joita voi kolahdella ensikesästä lähtien postista, jos te autatte mut selviämään tästä ongelmasta. Paperi sotakin kuulostaa jo tarpeeksi vaativalta mun aivoille.

Sähköpostin luukusta kolahti myös tänään persoonallisuustesti. Täytin jo ja pistin menemään, luojan kiitos mä ymmärsin sen (eli mun kielellinen taito ei oo ehkä niin heikko?) jospa se samainen nainen joka kehtasi ruikuttaa hakemuksesta pistäisi mulle totuudentorvet esille ja analysoi sitten vastausten perusteella mun persoonallisuuden. Vaihtoehdot olivat a,b,c,d tätä luokkaa jokainen:

1.
 a) olen sosiaalinen
b) tulen toimeen hyvin ihmisten kanssa
c) pidän erilaisten ihmisten kanssa olemisesta
d) tunnen itseni hyvin joukkoon sopeutuvaksi

joista piti valita ENITEN ja VÄHITEN itseään muistuttava vaihtoehto. Eniten mua ärsytti se, että jokaiseen olisi voinut laittaa kyllä ja sitten hyvään vaihtoehtoon piti pistää että joo, tommonen mä vähiten olen, vaikka olisinkin yhtäpaljon kuin muitakin. Huh huh, muuta en kyllä osaa sanoa. Tosin, ainahan noi persoonallisuustestit on vähän eriskummallisia, ettei niistäkään pysty ennakoimaan vastausta. Jos vaihtoehdot on a) olen sosiaalinen b) olen sosiaalinen hylkiö c) tulen toimeen ihmisten kanssa, mutta pysyn mielummin eristyksissä niin aika selvää että a vaihtoehdon valinnut saa ne pojot itselleen ja b:n valinnut sähköpostiinsa "Pahoittelemme, ette päässeet mukaan ohjelmaan" viestin. Mua nyt vaan alkaa hermostuttamaan noi vastaukset mitä saan niistä, koska jos se menikin surkeasti, mun tulevaisuus on tuhottu. Ja ihan turhaan tein tämänkin blogin sitten. Joten parasta olis mennä hyviiiiiiiiiiiiiiin!

Mä taidan kuluttaa loppupäivän itkupotkuraivareihin siitä että asiat pysyy vaan paikoillaan eikä etene vaikka miten polkisin eteenpäin. Aina joku on kiinni jostain, tai mielummin siirtäisin aikaa. Se sopis yhtähyvin. Helpottavaa oli myös huomata, että mun syksyn 8 vk työssäoppimisjaksossa mä olen vain niistä 4. Ensimmäinen viikko menee koulussa, 4 seuraavaa töissä, 3 seuraava YO-kirjoituksissa. Joten turhaan mitään kovin erityisen vakituista paikkaa otan, joku jolle käy mun epämääräinen pomppinen ja sählääminen ja juokseminen paikasta toiseen, sopii paremmin kuin hyvin mun tilanteeseen, kiitos.

Pirteää loppuviikkoa all of you :-)

M